Kaikki sallittua sodassa ja rakkaudessa?
Sosiaalinen media kuohahti, kun Ensitreffit alttarilla -ohjelma alkoi. Iltalehdessä oli tänään otsikko, jossa sanottiin, että meidän kulttuurissamme avioliitto ei voi alkaa näin. Itse jutussa Eija-Riitta Korhola (kok) ja Sari Essayah (kd) sanoivat, että järjestettyä liitoa ei saisi olla ja ohjelma halventaa avioliiton käsitettä.
Raamatun aikoina liitot olivat yleensä järjestettyjä. Tavallista oli myös, että miehellä oli useita vaimoja. Hetki sitten velloi kuumana yksi toinen avioliittokeskustelu, jossa vedottiin siihen, että tasa-arvoista avioliittoa ei saisi olla, koska sellaista ei ole Raamatussa. Nyt ei käy myöskään järjestetty liitto, vaikka sellainen Raamatussa kyllä tunnetaan.
Kun minusta yhdeksän vuotta sitten tuli pappi ja vihin ensimmäiset parini, monet sanoivat hieman noloina, että ovat tavanneet netissä. Tämän vuoksi valkoiseen valheeseen päätyi entinen pääministerikin. Hän oli tavannut Susaninsa muka Ikeassa. Nykyään joka toisella on profiili Tinderissä ja se ei ole nolo salaisuus. Onko kuitenkin tapoja jolla liitto ei saisi alkaa? Onko paikkoja missä rakkaus ei saisi syntyä?
On maita, joissa avioliitot järjestetään edelleenkin. Kyse ei ole TV-formaatista vaan yhteiskunnan sanelemasta käytännöstä. Näistä maista murheellisimmat uutisoinnit koskevat tapauksia, joissa tytöt avioituessaan ovat vielä lapsia ja aviomiehet vanhoja setiä. Haluavatko kaikki järjestetyssä avioliitossa elävät parit sitten toisistaan eroon? Moni tällaisessa liitossa elävä kertoo aidon rakkauden syntyneen ajan saatossa. Hyvä niin. Ja kaikille järjestetty avioliitto ei ole sama asia kuin avioliitto, johon on pakotettu.
Meillä länsimaissa on ihannekuva romanttisesta rakkaudesta ja siitä miten ensitreffeiltä asiat etenevät niin kuin elokuvissa. Toiset löytävät rakkauden, toiset eivät. Jotkut löytävät ensin ja sitten sen myös kadottavat. Vaikka olemme käyneet kuussa ja osaamme hedelmöittää munasolun koeputkessa, me emme ole oppineet hallitsemaan rakkautta. Se alkaa ja loppuu, kuumenee ja laimenee, valitsee omat uomansa, on ikuista tai päättyy eroon, vaikka viisaat siitä mitä sanoisivat.
Onkohan se huoli mahdollisesta avioerosta, joka Eija-Riitta Korholaa ja Sari Essayahia tässä ohjelmassa huolettaa? Siellä puolella maailmaa, missä avioliitot on tapana järjestää vanhempien toimesta, vedotaan siihen, että lännessä tulee niin helposti avioero, kun liittojen solmimisperuste on rakkaus. Totta se on, että täällä lännessä noin puolet liitoista päättyy eroon. Ihan varmasti tulee eroja näillekin, joilla nyt on ensitreffit maistraatissa. Mutta jos telkkarissa solmittu liitto kestääkin, onko se silloinkin liitto, joka halveeraa avioliittoa, koska se alkoi toisin, kun on tapana?
Olen monta kertaa sanonut kumppania etsivälle ihmiselle, että kyllä sinullekin on joku jossain. Jossain on joku toinen, joka etsii rakastettua yhtä kipeästi kuin sinä. Tuntuu välillä, että olen valehdellut. Entä jos kaikille ei ole ketään tuolla jossain? Ja jos sitä oikeaa ei ole omin neuvoin löytänyt, niin saako kumppanin etsinnän antaa omasta vapaasta tahdostaan ammattilaisten käsiin?
Jos kaiken sen energian, jonka olemme viime kuukausina käyttäneet sen murehtimiseen mistä toinen on löytänyt kumppaninsa ja ketä hän rakastaa, päättäisikin suunnata oman liiton vaalimiseen, niin olisiko tänä iltana helpompi käydä nukkumaan? Ja kaiken sen tarmon, millä kirjoitamme kauhistuneena somessa toisten tavasta etsiä rakkautta, käyttäisimmekin tämä iltana lemmenviestin kirjoittamiseen omalle puolisollemme, olisiko kotona erilainen tunnelma? Jos vähemmän kauhistelisimme toisten liittoja ja enemmän vaalisimme omiamme. Koska sitä meistä jokainen yölampun valossa toivoo, että saisi rakastaa ja olla rakastettu, ikuisesti. Aamen.
Nanna H.