Katso minua lempeästi
”Meidän kuvissa musta tuntuu ensimmäistä kertaa mun elämässä, että niissä näkyy se, joka mä ihan oikeasti olen. Mun sielu on näissä kuvissa.”
Kävin katsomassa Vantaan taidemuseossa Maailman ihanin tyttö -näyttelyn. Olen selannut kirjaa usein, katsonut näyttelyn aikanaan Turussa ja silti kuvat koskettavat yhä ja edelleen.
Katsoimme tyttöjen kuvia kymmenenvuotiaan tyttäreni kanssa. Kerroin tyttöjen tarinoita, kuuntelimme oppaan kertomuksia ja katselimme. Mietimme, millaisessa ympäristössä haluaisimme itse tulla kuvatuiksi. Maalailimme mielikuvissamme toisiamme valkoiseen koivikkoon ja sammalmetsään.
”Merkitsi tosi paljon, että sai nähdä itsensä kauniina. Lastenkodissa ei ole saanut sellaista äidin ja isän huomiota, jota olis tarvinnut. Se on jättänyt vajeen. Ajattelin, että kuka tahansa voi hylätä, muttei oma äiti. Ja kuitenkin just niin kävi. Kun on kerran menettänyt niin paljon, koittaa elää niin, ettei menetä toista kertaa. Elää säästöliekillä. Kuvissa jokainen tyttö on tullut hyväksytyksi juuri sellaisena kun on, oman elämänsä prinsessana. Jokaisella on oikeus ajatella itsestään silleen.”
Ennen näyttelyä katsoimme yhdessä Areenasta Valokuvan Voimaa –tv-sarjaa. Ihastelimme ja minä vähän itkinkin. Katsoimme yhdessä myös omia perhevalokuvia, vanhoja luokkakuvia ja muita kuvia. Valitsimme parhaita otoksia ja ihastelimme toisiamme ja itseämme. Oli jännä katsoa kuvia arvostavan katseen näkökulmasta. Miten minua onkaan katsottu, kun olen ollut pieni? Miten minä olen katsonut lapsiani? Hyväksyntä ja rakkaus, mutta myös vaikeat tunnelmat välittyvät kuvista vahvoina.
Valokuvan voimaa sarjan ideana on auttaa valokuvan avulla läheisiä korjaamaan haavoittavia asioita. Useimmilla meistä on myös tällaisia läheisiä ihmissuhteita. Uskaltaisitko yrittää? Muuttaisiko hyväksyvä katse? Kiinnostavaa on myös se, miten katse muuttuu, kun toista katsookin juuri niin kuin hän toivoo, eikä niin kuin itse on ajatellut oikeaksi.
…
Sitaatit ovat tyttöjen kokemuksia valokuvista. Kuvat Miina Savolainen.
Valokuvan Voimaa Areenassa.
Mari Inka