Kesä, eli suviseurat ja muu aika

 

Tiesittekö, että Blåfieldin Ville osaa kirjoittaa? Ja muuten osuvasti osaakin, tällä kertaa kipukohdista. Tunnistan tilanteen niin hyvin. Se aihepiiri lähestyy. Se oli minulle pitkään hengellis-kulttuurinen taustani, vanhoillislestadiolaisuus. Jotenkin erityisen jännittävä hetki oli aina syksyisin koulun ensimmäinen päivä. Opettaja kyselee, ja kukin vuorollaan vastaa, tai kirjoittaa aineen: ”Minun kesälomani”.

Kesälomat kun kietoutuvat suviseuroihin. Kesäloma on minun aikakäsityksessäni jaettavissa seuraavasti: aika suviseuroja ennen, suviseuroihin valmistautuminen, suviseuramatka, suviseuroihin saapuminen, suviseuroissa oleminen, suviseuroista lähteminen ja aika suviseurojen jälkeen.

Ville kirjoittaa osuvasti:

”Kyse ei olekaan siitä, sattuisivatko ympärillä olevat ihmiset muuttamaan käsitystään sinusta vaikka osallistuisit avoimesti kaikkiin keskusteluihin. Kyse on omakuvasta: Olenko valmis olemaan heille myös tätä? Olenko valmis vastaamaan jatkokysymyksiin?”

On helppoa vaihtaa puheenaihetta ja säätää keskustelua niin, että pysytään vain kevyissä aiheissa. Olen erittäin taitava smalltalkissa.

On ollut avartavaa ja ennen kaikkea vapauttavaa huomata, tajuta ja ymmärtää, että kipukohtia on muillakin. Muunlaisiakin kuin vanhoillislestadiolaisuutta. En ole yksin on ehkä yksi maailman tärkeimmistä kokemuksista. On ollut hoitavan hyväntuntuista huomata, että kun saa jostain rohkeuden olla ihmisille myös sitä, saa yleensä myös paljon enemmän ymmärrystä. Totta on, että paljon ennakkoluuloja liikkuu, ja kun ei itse niitä kaikkia vahvista, voi reaktio olla joskus hämmennyskin. Hämmennyksestä seuraa tosin hyvin usein hienoja asioita – asioiden uudelleentarkastelua, kysymistä, oppimista ja näkökulmien laajenemista.

Se, mistä joutuu vaikenemaan, muuttuu helposti kiveksi ja taakaksi. Se, mistä tuntuu, että ei oikein osaa edes vastata, painaa paljon.

En osaa tarkasti sanoa, missä vaiheessa olen opetellut ääneen sanomaan. ”Olen vanhoillislestadiolainen.” Pitkään sen kanssa synonyymi minulle oli ”Olen uskovainen”. Nuiden käsitteiden on tarvinnut käydä aika kaukana toisistaan, jotta olen voinut oppia molemmista ääneen puhumaan, erottamaan ne toisistaan. Olen tullut vähän valmiimmaaksi olemaan sekä sitä että tätä. Huomaamaan, että minulla on sanottavani siihen, mitä olen.

Nyt on menossa se suviseuroihin valmistautumisen aika kesästä. Minun suviseurani ovat samanlaiset kuin viime vuonna, vain pari päivää ja yksi yö paikalla ja sitten takaisin kotiin töihin. Huvittavaa on se, että vaikka en paikalla olekaan lauantaista-maanantaihin, hahmotan silti sen ajan suviseuroiksi ja en oikein osaa tehdä suunnitelmia, jotka alkaisivat maanantaina. Ainakin se on lomani ensimmäinen päivä, ehkä se ei sellaisia tarvitsekaan.

-Juudit