Keskeneräinen ja riittävän valmis

Tilasin tyttärelleni joululahjaksi käsityölehden. Hän on ekaluokkalainen. Olemme kevään aikana yhdessä selanneet lehteä ja tilauksia erilaisista käsitöistä on riittänyt. Montaakaan niistä en ole ehtinyt toteuttaa ja siksi olenkin tsempannut itse tekemään. Kun minä virkkasin tossua, hän virkkasi ketjusilmukkajonoa. Kun silmukkajonoa oli riittävästi, keksimme tehdä siitä olkanauhan pussukkaan, joka oli jäänyt toisesta käsityöstä ylimääräiseksi. Sitten saksella napiläpi ja nappi paikoilleen. Keskenräiset reunat ja huolittelematon napinläpi puhuu pienten sormien kieltä. Täydellistä epätäydellisyydessään ja kaunista rosoisuudessaan ja aitoudessaan. 

Lapsen into ja tyytyväisyys tarttuu. Miksi pitäisi tehdä niin valmista, että mitään ei voi enää parantaa? Aina voisi, mutta onko tarpeen? Elämässä asioiden lopulliseen viimehetken viilaamiseen saa kulumaan voimia moninkertaisesti silloinkin, kun kaikki olisi jo riittävän valmista. Usein pahin vaatija on tekijä itse: vielä ei kelpaa, vielä vähän pitää yrittää. Ei tarvitse, annetaan lupa olla. Nautitaan riittävän valmiista.

Tossut on tehty Suuren Käsityölehden 11-12/2011 ohjeella.