Kirja jota ei saisi unohtaa

Ala-asteen toisella luokalla täytyi pitää luokan edessä kirjaesittely. Jokainen kertoi luokkatovereille kirjasta jonka oli lukenut. Minä en lukenut vielä sellaisia kirjoja, joissa on pelkkää tekstiä. Aikuistenkirjoja. Äiti toi Pekka Töpöhännän kirjastosta. Siinä oli enimmäkseen tekstisivuja, mutta myös isoja kuvia. Äiti ajatteli, että ehkä se kiinnostaisi minua. En jaksanut lukea.

Valitsin kirjaesittelyyn Mauri Kunnaksen Koiramäen talossa. Pidin niistä koirista. Näytin luokan edessä kirjasta aukeamaa, jossa koirat ovat pyykillä. Kerroin vanhankansan pyykinpesutekniikoista. Hävetti. Edellisenä iltana oli kotona itkettänyt. Äiti sanoi, että valitsemani kirja on oikein hyvä.

Joitakin viikkoja takaperin olin keskustelussa, jossa jokaisen piti nimetä jokin klassikko, josta pitää erityisesti. Kuulin Waltarin ja Dostojevskin nimet. Minun vuoroni tuli. Sanoin, että Muumipeikko ja taikatalvi. Enää ei hävettänyt, mutta muistin kateederin, jonka päällä olin kertonut Elsasta ja Killestä pyykillä. Kunpa muistaisin Koiramäen talon aina silloin, kun minuun iskee halu painaa toisia alas.

Nanna H.