Kiusanhenki, eksyttäjä

Ystäväni oli lapsineen käymässä luonani. Kysyin hänen 6-vuotiaalta tyttäreltään, miten uudessa päiväkodissa menee. Ystäväni perhe on muuttanut uuteen paikkaan. Tyttö sanoi, että vanhassa päiväkodissa oli mukavampaa, koska uudessa paikassa muut eivät ota mukaan leikkiin.

Minun ala-asteellani monia kiusattiin ja minä kuuluin niihin, jotka seurasivat vain sivusta. Kiusaaja en ollut, mutta en ollut sekään joka olisi mennyt puolustamaan. Kiusattiin niitä joilla oli silmälasit, ylipainoa, tyttöjä joiden rinnat kehittyivät nopeammin kuin muiden ja myöhemmässä vaiheessa tyttöjä joiden rinnat eivät vielä olleet kehittyneet, niitä jotka olivat hyviä koulussa, tunteellisia poikia ja ties ketä ihan älyttömistä syistä.

Monen kohdalla kiusaaminen ei jää koulun pihalle. Kerrotaan että Suomessa työpaikkakiusaaminen on kaksin verroin yleisempää kuin monissa muissa Euroopan maissa. Eikä työpaikkakiusaaminen oikein ota tulta alleen, jos kiusaajia on vain yksi. Yleensä kiusaajia on joukko ja edelleen on aina se ryhmä, joka sallii, katsoo sivusta eikä puolusta työkaveria.

Koulusurmaajat, koulupuukottajat ja muut Suomen kouluissa pelkoa aiheuttaneet ovat tulleet enemmän tai vähemmän kiusatuiksi omassa koulussaan. Se ei ole oikeutus tietenkään, mutta se pistää miettimään. Törmäsin tähän juttuun jokin aika sitten. Minulla ei ole lapsia, mutta jos olisi, en tiedä kumpi olisi pahempaa se, että lastani kiusattaisiin vai, että lapseni kiusaisi toisia.

Kuva: safenetwork.org