Konfirmaatiosaarnasta tuli rap-versio
Jos ei ole koskaan esittänyt rappia missään mutta on tarpeeksi hullu tekemään sen ensi kerran julkisesti viidensadan ihmisen edessä, voi pitää konfirmaatiossa rap-saarnan. Ei ne virheet vaan se meininki, vai mitä? Seuraavilla ajatuksilla lähetin parven rippikoulun käyneitä upeita heppuja ja nuoria naisia matkaan tänä aamuna. Sanat on omistettu heille ja kaikille, jotka haluavat rakastaa elämää tänä kesänä. Biittiä afrikkalaiselle rummulle lähdin hakemaan täältä.
“Kun sut ensi kerran näin, kuljit huulet alaspäin. Ja mietin että miten susta hymyn irti saan. Mä kuuntelin kun nukkumaan sä menit joka ilta. Ja uudelleen vaan pohdin miten rakennetaan silta.
Oli monta kaverii, etkä yksin koskaan jäänyt. Ei ulkopuoliseksi kukaan liukenemaan päässyt. Mä mietin sua, saathan sä kavereita monta. Kun ympärille katsoin, ei ollut onnetonta.
Kieri ruohomäki alas, hoipu puskan kautta uimaan, ja jos oot tosi rohkee kieri ylämäkeen takas. Elämänilo palas kun mä katsoin teidän huumaa, sä aina piristyit vaikka oli liian kuuma.
Se energia suuri sekä yhteishenki villi joka päivä yllätti, mukaan tempas meidät kaikki. Oli joku kipeä, jonkun luita meni rikki, mutta koko elämä on aikaa saada uusi hitti. Se on tänään, se on nyt, älä hukkaa hetkeäsi. Vaikka polvet haavoittuu, se on sinun elämäsi. Kun sun sydän auki on, joku voi sut sieltä löytää. Avaa vielä kätes noin, ystäväsi kiinni pitää.
Mutta kristilliset aiheet, Raamatun monet vaiheet ne tiesin hankaliksi ja mietin mikä olis niksi, se avain joka näyttää mistä ymmärryksen löytää. Kun kello käy, ei oo varaa jauhaa pelkkää tyhjää.
On kaipuusta se kiinni minne sydän haluaa mennä. Mutta Luojan luo jos kaipaat, ei toiset enää riitä. Kun kaipaus on syvä pidä aina kiinni siitä. On jano Luojan merkki, jano jonka hän vain täyttää. Jokaiselle kyllä vastaa, kun vain etsii, kun vain pyytää. Mitä sydän ikävöi, sinne Herran Henki yltää.
Kiitos jokaiselle teille, ei jättänyt tää kylmäks, apparille, isoselle, pikkuselle, olit hyvä! Ja Jeesukselle joka meille vapauden antoi, käänsi kohtalomme ristillä kun taakkamme hän kantoi. Ja Taivaan Isän viesti sulle todella on tässä, hän on aina lähellä, eikä koskaan jättämässä.”
Mikä on sinun paras/elävin/vahvimmin mieleen jäänyt riparimuistosi?
-Katja-Maaria
(Kuvassa Vantaan Hämeenkylän kirkko.)