Koska netistä ei voi tilata vauvaa

…olen viime aikoina enenevässä määrin haaveillut koirasta. Olen selannut myynti-ilmoituksia, koiranostajan oppaita ja rotukuvauksia. 

Sitä tehdessä olen tavoittanut alakouluikäisen Mirkan ajatukset. Sen tytön, joka meni koulupäivien jälkeen kirjastoon, kirjastossa alakertaan, pöydän ääreen. Pöydällä oli valtava koirakirja, moneen kertaan paikattu ja vain sillä paikalla luettava. Siinä istuin, hämärtyvässä huoneessa, kääntelin sivuja ja kuvittelin itselleni ystävän.

En tiedä tulenko lopulta ostaneeksi koiraa, mutta tämä matka on ollut hyvä. Olen jutellut lapsen kanssa, joka ei ole tehnyt vielä kenellekään pahaa. Joka kuvittelee eläimen ymmärtävän kaikki hänen ajatuksensa. Joka uskoo koiran poistavan kaiken yksinäisyyden ja pelon. Se tyttö oli ihana ja se tyttö on minussa.

Tämä matka on ollut hyvä, mutta myös väsyttävä, sillä matkan aikana olen miettinyt myös lapsenkaipuutani. Olisiko koira minulle vauvan korvike? 

Ihminen voi paremmin, kun hän tulee säännöllisesti kosketetuksi. Sekä lapsen sylissä pitäminen että koiran silittäminen tekevät hyvää sydämelle. Ajaako sama hoivavietti ihmisen hankkimaan lapsia ja eläimiä? Vastaako koiran, puolison ja lapsen ”hankinta” samaan tarpeeseen saada elämään jokin sitoumus, kiintopiste, jota kautta suhteuttaa kaiken muun? Haluanko lapsen, jotta olisin merkittävä jollekin? Onko väärin lasta kohtaan, jos hän syntyy maailmaan jotta minä saisin olla äiti? Etenkin, jos hänellä ei olisi toista vanhempaa? Mitkä syyt lapsen hankkimiseen ovat tarpeeksi jalot? Vai pitääkö syiden olla jalojen sijaan pakottavat, järjettömät, biologiset, ei-kumottavissa-olevat? Riittääkö syyksi se, että tiedän olevani onnellisimmillani lapsi sylissäni? 

Koska vauvoja ei voi tilata netistä ja deittipalstojen tarjonta on todella heikkoa, selailen yhä uudestaan koirasivustoja. Tulee mieleen, kun joskus vuosia sitten yksi pikkusiskoistani totesi harmistuneena äidillemme tämän tultua sairaalasta ilman uutta vauvaa väärän hälytyksen jälkeen: ”Ei tullut edes koiranpentua.” Ei taida tulla nytkään. 
 

– Mirka Maaria
 

ps. Niin sanotusta normaalista poikkeavasta ja erittäin monipolvisesta lapsen saamisen prosessista kertoo Pitkä matka isäksi. Suosittelen.