Kuka jaksaa nähdä värejä?

Sanotaan, että ihmiselle ei anneta kantaakseen enempää kuin hän jaksaa kantaa. Olen kuullut tämän lausahduksen jopa sellaisten ihmisten suusta, jotka epätoivoisina hakevat apua pysyäkseen järjissään murheidensa alla. He tokaisevat ikään kuin melankolisena kaskuna elämäntarinansa päätteeksi, että eikö se ole kuitenkin niin, että Jumala ei anna enempää kuin ihminen kestää.

Onko ihminen kestänyt hänen kohdallensa tulleet vastoinkäymiset, jos hän on masentunut ja syrjäytynyt? Onko taakka ihmisen harteille sopiva, jos sen kantaminen työntää ihmisen syrjään yhteiskunnasta, onnesta ja halusta hymyillä? Minä haluaisin poistaa tämän sanonnan sanontojen suuresta kirjasta.

Jotkut ihmiset rukoilevat vuosi toisensa jälkeen muutosta elämänsä kurjaan tolaan, mutta asiat eivät muutu. Heidän maailmansa on mustavalkoinen ja synkkä. Toiset eivät risti käsiänsä koskaan, ja heidän elämänsä vaikeudet ovat verrattain pieniä. Miten onni valikoituu, ja miten sitä taivaasta jaetaan? Sanotaan, että Jumala vastaa meidän pyyntöihimme kyllä, ei tai odota. Odottavan aika tuntuu vaan niin kovin pitkältä.

Sitten on niitä, jotka jaksavat nähdä maailman kaikissa väreissä, vaikka he elävät kurjuuden keskellä. El Salvador on tullut joillekin tutuksi vapautta ja toivoa symboloivista värikkäistä risteistä. Maa on koko itsenäisyytensä ajan kärsinyt vallankaappauksista, luonnonkatastrofeista, väkivaltaisuuksista, ihmisoikeuksien riistosta ja äärimmäisestä köyhyydestä.

Jotkut elättävät perheensä maalaamalla riemunkirjavia ristejä, joita myydään Suomessakin. Risteissä kuvataan koteja, puutarhoja, koulunkäyntiä, lapsia, aikuisia ja tavallista arkea. Tavallista arkea kaoottisessa maassa, jossa ihmiset kuitenkin jaksavat nähdä Jumalan arkensa keskellä. Miten usko valikoituu ja miten sitä taivaasta jaetaan? El Salvador tarkoittaa suomeksi pelastajaa.