Kuka ottaisi aikuisen syliin ennen kuin on liian myöhäistä?

Viime joulukuussa löytyi 2-vuotias Kirkkonummen Masalasta ulkona pelkissä vaipoissa. Lapsen itku oli havahduttanut ohi kulkeneen nuoren miehen. Hän oli välittömästi käärinyt lapsen takkiinsa ja alkanut puhelemaan lapselle rauhoittelevasti. Tällainen toiminta oli nuorukaiselle vaistomaista.

Aikuinen voi tuntea samanlaista hätääntymistä kuin lapsi. Samanlainen pakottava tunne tulee rintalastan taakse ja sitä ei saa pois. Ei silloin, kun joudumme vanhemmistamme eksyksiin supermarketissa. Mutta silloin kun kriisi on aikuisen ihmisen elämän kokoinen kuten esimerkiksi irtisanominen.

Tämä viikko ei ole vielä edes puolessa välissä ja olemme saaneet taas lukea useamman uutisen irtisanomisesta. Kun ihmiset kävelevät hätääntyneinä pois työpaikoiltaan, jonne ei ole paluuta, kuka ottaa heitä syliin? Osa aikuisista on oppinut piilottamaan itkun, mutta tunnetta rintalastan takana ei voi hävittää. Se ei heti näy ulkopuolisille, mutta siellä se on. Hätä.  Itku tulee ehkä kotona, kun ovet on suljettu. Hyvässä lykyssä kotona on joku, joka ottaa syliin. Mutta sanoisiko kukaan toimittajalle, että hätääntyneen aikuisen nähtyäni oli vain luonnollista, että käärin hänet takkiini ja otin hänet syliin.

Jos itkevää lasta ei oteta syliin ja lohduteta, kun hän on satuttanut itsensä tai pelkää, tästä voi olla haittaa hänen kehitykselleen. Vaikka itkevä ja pelokas lapsi olisi vieras, meistä moni kokee luonnollisena lohduttaa. Itsetunto kehittyy vielä aikuisenakin. Mutta moni kokee vieraana jopa tutun aikuisen halaamisen.  Laiminlyödystä lapsesta voi kasvaa epävarma ja vihainen aikuinen. Minkälainen joukko kasvaa laiminlyödyistä aikuisista?

Jos irtisanomisista puhutaan, on Kreikassa nuorisotyöttömyys liki 58 %. Ainoana Euroopassa on Kreikassa parlamenttiin noussut myös natsipuolue. Näin kommentoi muuan kreikkalainen mies toimittajalle:

– Ketä kiinnostaa, jos kuusi miljoonaa juutalaista tuhottiin? En minä välitä, jos heistä tehtiin saippuaa. Minä välitän vain menettämistäni palkoista, loputtomista veroista, joita joudun maksamaan, niistä rikollisista, jotka tätä maata johtavat ja vihasta, jota kannan sisälläni. Iltalehti 10.6.2014

Nanna H.

Kuva: Tove Jansson, kirjasta Kuka lohduttaisi Nyytiä?