Kummilleni, rakkaudella

Sain rippilahjaksi kummiltani runokirjan. Edith Södergrania.

En juurikaan runoja lukenut 15-vuotiaana, mutta Edith on ollut kirjahyllyssäni rippijuhlistani asti. Lukiossa löysin runojen tunnelman ja  siitä lähtien aika-ajoin eri runot ovat kolahtaneet. On ollut huikeaa löytää  sata vuotta sitten eläneen naisen ajatuksista omiaan.

Sattumaa ei ole lainkaan se, että tämä on rippilahjoista se, joka on minulle antanut eniten: sanat. Sanat ovat lahja, jonka olen kummiltani saanut.

Yläasteella perhekasvatuksen tunnilla meidän piti kirjoittaa ja lähettää kortti valitsemallemme henkilölle. Kirjoitin sen kummilleni. Siitä lähtien olemme olleet kirjeenvaihdossa, 19 vuotta. Emme ole  usein tavanneet, mutta sanat ovat välillämme vaihtuneet. Kirjeisiin olen kirjoittanut sanoja, joita en olisi ehkä ikinä ääneen sanonut ja kirjeitä olen kummilta saanut hetkinä, jolloin sanojen sanominen ääneen olisi voinut olla vaikeaa. Sanoja, joita olen vielä jälkeenpäin lukenut kirjeistä uudestaan ja uudestaan.

Ei ole sattumaa, kummini. Sain tällä viikolla kortin.

 P.s. Ehkä sinäkin haluat lukea, Edithin runoja. Etsi näistä omasi.