Kun uskoo johonkin saattaa olla väärässä
”Minulla on joitain hyviä ajatuksia. Tässä muutamia niistä:
- että maailma on loppumassa
- että kaikki on oikeastaan melko pientä
- että minä olen Ihanassa maassa viettämässä täydellistä päivääni”
Joskus kirja kertoo paremmin kaikki syvimmät ajatukseni, kuin minä koskaan osaisin. Ne eivät ole koskaan sanasta sanaan totta, mutta niiden kautta alan ymmärtää itseäni ja sisäistä maailmaani paljon paremmin. Toisen kirjoittamat sanat saavat uuden merkityksen, jotain mitä en koskaan osaisi itse selittää tai löytää. Joku viisas sen sanoi, että tutustuakseen ihmiseen pitäisi lukea kaikki ne kirjat, joita hän on rakastanut. Samoja kirjoja ei ole välttämätöntä rakastaa, mutta ymmärräys ihmisten välillä voi tälla tapaa kasvaa.
Grace Mccleenin Ihana maa ei ollut maailmaani mullistava kirja. Nämä lainaukset kertovatkin enemmän minusta kuin kirjasta. Siksi ne ovat minulle niin rakkaita.
”Minun mielestäni ihmiset eivät usko asioihin, koska heitä pelottaa. Kun uskoo johonkin, se tarkoittaa, että saattaa olla väärässä, ja jos on väärässä, voi satuttaa itsensä. Esimerkiksi minä uskoin, että pystyisin kiipeämään koko huoneeni ympäri koskematta lattiaa, ja minuun sattui kun putosin alas.”
”Yhtäkkiä säälin sydäntäni. Se takertuu minuun ja päästää irti ja takertuu taas uudelleen, kuin pieni mies joka puristaa käsiään yhteen ja sanoo: ”Voi, voi, voi.” Sanoin sydämelleni: ”Kaikki on hyvin.” Mutta yhä pieni mies puristi käsiään yhteen, ja tunsin olevani surullisempi kuin koskaan aiemmin elämässäni, enkä tiennyt miksi.”
”Mitä minä voin tehdä?” sanoin Jumalalle. ”Et mitään. Sanoinhan jo. Voit tehdä asioita, mutta niiden peruuttaminen, se on kokonaan toinen juttu.”
Myös Raamatusta minua puhuttelee eri aikoina aivan eri kohdat. Äskettäin löysin sanat:
”Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille.” (Mark.1:31)