Kun ystävä pettää kumppaniaan
https://youtube.com/watch?v=TSJ7Gd0lsgg%3Frel%3D0
Lukija kysyi: ”Miten minun kuuluisi suhtautua ystävään, joka pettää vaimoaan ja lastensa äitiä?” Mirka Maaria kirjoitti omasta näkemyksestään täällä. Olin itsekin ajatellut vastata tähän, ja mikäpä estää – keskusteluun kuuluu erilaisten näkökulmien esiin tuominen, ei oikeassa tai väärässä oleminen.
Äkkiseltään vastaisin, että suhtaudu rauhassa, älä toimi hätiköiden. Miksi? Koska pettäminen harvoin on niin yksinkertaista, että se on joko oikein tai väärin kokonaistilannetta, jokaisen asianomaisen näkökulmaa tarkasteltaessa.
Toinen kysymyksessä mainittu tärkeä sana on ystävä. Mikä on ystävän tehtävä? Olla oikeassa vai olla empaattinen? Minä kallistun jälkimmäiseen. En voi kehuskella olevani siinä järin hyvä, usein tykkään olla oikeassa, minun oikeassa, mutta mitä pettämiseen tulee, minulla ei ole mitään oikeita vastauksia ystävilleni, jotka ovat pettäneet puolisoaan. Osaan kuunnella, suhtautua empaattisesti, myös kertoa, mikä minusta on oikein tai väärin, tai paremminkin, mikä on hyvää ja mikä huonoa.
Ei tunnu kivalta nähdä ystävän surevan kerta toisensa jälkeen sitä, että tulee puolisonsa torjumaksi. Ei tunnu kivalta kuulla, että ystävä on keskustellut asiasta useita kertoja tuloksetta puolisonsa kanssa. Ei tunnu kivalta kuulla, että ystävän puoliso on haluton hakemaan apua, olkoon se pariterapiaa tai mitä tahansa. Ei tunnu kivalta nähdä, kun ystävä on niin hukassa, ettei yllä omiin ideaaleihinsa. Ei tunnu kivalta nähdä, kun ystävän elämäntilanne on niin monimutkainen, että hän ei voi muuta kuin elää tässä hetkessä tarttuen jokaiseen korteen, joka auttaa pysymään kiinni elämässä. Ei tunnu kivalta nähdä, kun ystävä elää elämää, jota ei toivonut, mutta joka tuli, kyvyttömänä yksin muuttamaan sitä naps.
Kun minun ystäväni kertovat pettäneensä kumppaniaan, minä haluan ymmärtää. Olen sanonut, että pettäminen ei ole hyvä homma, mutta ei ole ollut kaikki sekään, mikä on edeltänyt pettämistä kyseisissä tapauksissa. Ei ole syyllisiä tai syyttömiä. On parisuhde, joka on paljon monimutkaisempi kuin oikein/väärin. Olisiko parempi lopettaa parisuhde? Sitäkään en tiedä. Joskus asiat ottavat aikaa ratketakseen suuntaan tai toiseen.
Ihminen elää yhtäältä tässä hetkessä, toisaalta ajallisessa kokonaisuudessa, jota usein elämäksi kutsutaan. Itse ajattelen, että esimerkiksi avioliitto tai rekisteröity parisuhde solmitaan siinä toivossa, että se kestäisi, kunnes kuolema erottaa. Sellaisessa ajallisessa kokonaisuudessa kuin ”loppuelämä” ihmisen on pidettävä huoli omasta hyvinvoinnistaan tässä hetkessä ottaen huomioon puolison, mahdollisten lasten hyvinvointi tulevaisuudessa. Ja sepäs ei olekaan niin mustavalkoista. Omaa hyvinvointiaan ei voi uhrata kokonaan, toisen hyvinvointia ei voi uhrata kokonaan. Parisuhdetta tai liittoa ei kannata uhrata kokonaan sen takia, että siihen tulee likaa, tahraa, säröjä, epätäydellisyyttä.
Jokainen parisuhde on erilainen. Ulkopuolisena ei välttämättä tiedä, minkälaisia sääntöjä tai toivomuksia pettämisestä tai uskollisuudesta on esitetty. Eräs ystäväni sanoi, että jos hänen puolisonsa pettäisi häntä, jos se olisi hairahdus, ja puoliso edelleen haluaisi jatkaa parisuhdetta hänen kanssaan, niin ystäväni ei haluaisi tietää pettämisestä. Se monimutkistaisi asioita liikaa. Totuus ei ole arvokkain asia. Toinen ystäväni puolestaan sanoo, että haluaisi tietää, johtipa tieto mihin tahansa, totuus on tärkein.
Tärkeä sana on myös pettäminen. Pettäminen on sovitun asian rikkomista. Jotkut elävät parisuhteessa, jossa seksiä on lupa harrastaa muiden kuin puolison kanssa. Se saattaa tulla jopa ystävälle yllätyksenä, että tuttavapariskunnalla on tällainen sopimus. Siksi sanon, että ei kannata mennä tuomitsemaan sitä, mitä näkee, ennen kuin näkee sen myös asianomaisten silmin, tietää, mistä on kyse.
Aina kannattaa ajatella asiaa myös omalle kohdalleen. Elämä saattaa yllättää meistä itsetuntemuksessaan vahvimmankin. Mitä jos sinä pettäisit kumppaniasi? Mikä syy siihen ikinä olisikaan, mikä tuntemuksesi teostasi ikinä olisikaan, niin haluaisitko ystävän kuuntelevan, keskustelevan, käyvän läpi, auttavan sinut kohtaamaan tämän tosiasian elämässäsi, miten ikinä päättäisitkin sen kohdata, vai haluaisitko kuulla ystäväsi kertovan yhdellä sanalla, että tekosi oli oikein/väärin? Jos vastaat itsevarmana, että haluaisit kuulla ystävän tuomitsevan vääryyden vääryytenä, epäilen, että juuri sinä tarvitsisit tositilanteen tullen kaikkein eniten sitä kuuntelevaa ja ymmärtävää ystävää. :)
Kaikki kirjoittamani saattaa kuulostaa vahvasti monogamiaa kunnioittavassa kulttuurissa pettämisen puolustamiselta, sitä se ei ole, vaan pettämisasian tarkastelua siitä lähtökohdasta, että pettämistä tapahtuu, puolisot pettävät, hyvät ihmiset pettävät, hyvät puolisot pettävät, pettäminen on totta, ja ihmiselämää tulisi aina tarkastella sen yksilöllisestä lähtökohdasta käsin eikä karjua yleispätevästi, mikä on oikein tai väärin. Nämä ovat hajanaisia ja keskeneräisiä ajatuksia pettämisestä, tule mukaan keskusteluun.
P.S. Tiedän kaiken, mitä Raamatussa sanotaan aviorikoksesta, erosta, huorin tekemisestä, uskottomien puolisoiden kivittämisestä, puolison hylkäämisestä, you name it – tein aiheesta gradun, joten kommenteissa ei tarvitse siteerata ilman, että suhteuttaa siteeraustaan todelliseen elämään ajassa ja paikassa. Minun etiikkaani ei kuulu mustavalkoisuus tai kenenkään kivittäminen. Nyt keskustellaan, ei kerrota totuuksia.
https://youtube.com/watch?v=L5xE7lNcrOk%3Frel%3D0