Luomakunta on elämän ehto

Miten pitäisi suhtautua ilmastonmuutokseen? Vesivarojen saastumiseen? Luonnon monimuotoisuuden supistumiseen? Suojeleeko Jumala meitä, vaikka tuhlaamme luontoa?

Saammeko elää yltäkylläisyydessä? Tuhlata luonnonvaroja? Shoppailla? Ylensyödä? Lentää?

Jumala antoi meille vapaat kädet toimia.

Rajuimmat ilmastotutkijat ovat sanoneet, että jo minun elinaikanani pallo kuumenee tukalaan tolaan. Yhdysvaltojen länsirannikolla hivuteltiin hetki sitten maapallon lämpöennätystä.

”Ihanaa, kun kesällä on helle!”, suomalaiset hihkuvat.

Kuivuus ja vuoroin tulvat hankaloittavat maanviljelyä planeettamme suurimmilla vilja-alueilla. Nämä säiden ääri-ilmiöt vaikuttavat globaaleihin viljavarastoihin, kun sattuvat sopivasti ruoan tuotannon kärkialueille.

Ruoan hinta nousee. Kaikille ruokaa ei riitä. Suomesta käsin on kuitenkin vaikea kuvitella suurta nälänhätää. Keskipalkoillamme voi edelleen ostaa ruokapöytään muutakin kuin naurista.

Väkiluku kasvaa kiihtyvällä tahdilla. Vauraus lisääntyy – tarve saada auto, iso talo ja ilmastointi; energiaa, vettä ja muita luonnonvaroja kuluttavia vaatteita, elektroniikkaa.

”Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.’” (1. Moos. 1:28)

Täyttäkää maa – Check!

”Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.” (1. Moos. 2:15)

Olisiko varjelemisen vuoro?