Luukku 10: Se on pappi
Nimimerkki teologi myös esitti tällaisen kysymyksen: ”Olisi mahtavaa kuulla minkälaisiin erikoisiin, kummallisiin, huvittaviin tai koomisiin tilanteisiin olette joutuneet uskovaisuuden, pappeuden, teologiuden tai ehkä pikemminkin niistä ihmisille ensimmäisenä mieleen tulevien ennakkokäsitysten tai -luulojen takia?”
Kun valitsee opiskelupaikakseen teologisen tiedekunnan ja vielä ammatiksi pappeuden tulee huomaamaan, että edustaa aina jotain muutakin kuin vain itseään. Sen oppii jo siinä vaiheessa, kun valitsee tietyn tiedekunnan pääsykokeen.
Ympärilläni olevat läkäärin, lakimiehen tai insinöörin urasta haaveilleet kertoivat kevyesti urasuuntauksistaan. Ainoastaan teologin kohdalla pysähdyttiin. Minulla erityisesti tuli olla syy valintaani, tarina ja pohdittu mielipide. Lääkäriksi saattoi ikään kuin päätyä ihan muuten vain.
Opiskellessa saattoi lounaspöytäkeskustelu päätyä siihen, että kaikki kirkon historian synnit kaadettiin niskaani. Ristiretket. Kyllä. Perushärkä meni alas helposti leppoisissa tunnelmissa.
Pappeus on tietenkin ehkä vielä jotain enemmän kuin vain teologia. Kaikkihan eivät aina edes tienneet mitä se tarkoitti. Geologia. Ai joo, ei kiinnostavaa.
Nykyisin bileissä iloinen keskustelu saattaa päättyä siihen, kun keskustelu kääntyy ammatteihin. Sekunti sitten saatoimme nauraa yhdessä, mutta sitten yllemme on saapunut hiljaisuus. Se on pappi.
Toisinaan iloinen hetki päättyy vuolaaseen synnintuntoon. ”Anteeksi, mä kiroilin. Ei ollut tarkoitus.” Se on pappi. Herranjumala.
Toisinaan olen ensimmäinen pappi, jonka joku on kohdannut silmästä silmään turvallisessa ympäristössä. Tuoppi kädessä voi olla helpompi sanoa ääneen se ikuisesti vaivannut kysymys Jumalasta, Raamatusta, elämästä ja valinnoista. Toisinaan vaikka paikalla olisi muita paljon kiinnostavampia ihmisiä vie pappi voiton. Kerrankin puhutaan syvällisiä. Kerrankin. Se on pappi!
Joskus on hauskaa myös se, ettei vapaa-ajan tilanteissa juuri kukaan oleta ensimmäisenä, että keskustelussa mukana onkin pappi. Kirkosta saatetaan puhua kaikenlaista negatiivista ja seuraavassa lauseessa kysyä, niin mitä muuten teet. Se on pappi. Minun ei tarvitse sanoa muuta. Hän ymmärtää itse hävetä ja huomaakin olleensa omien ennakkoluulojensa vanki.
Vaikka ehkä ensin tuntui siltä, että jouduin vastaamaan ihan kaikesta, mitä kirkko ja uskovaiset ovat tuhansien vuosien aikana tehneet ja minä katosin jonnekin kauaksi, olen tullut huomaamaan, että oikeastaan olen paljon enemmänkin kuin vain minä. Ja ehkä juuri siksi, että juuri minun hahmossani on paikalla myös kirkko, uskaltaa toinen ihminen tehdä kysymyksen ja sanoa jotain mitä ei ole ennen uskaltanut. Olen jopa kiinnostavampi kuin vain minä. Olen pappi. Ja ystäväni, lääkärit, lakimiehet ja insinöörit ensimmäisenä ylpeänä esittelevät, että paikalla on pappi. Se on hyvä. Sehän olen minä.
Ulla O.