Luukku 13: ihana, ihana, ihana, ihana, ihana Sofi
Oi Sofi,
Luin nuorena tosi paljon kirjoja, mutta viime vuosina on paljon kirjoja jäänyt kesken. Henkilöhahmot ovat ohuita, vaivun helposti omiin aatoksiin, ja saatan käännellä kymmeniä sivuja eteenpäin vain muka lukien.
Minua kiehtoo se, mitä tapahtuu ihmisten pään sisällä, mikä heitä motivoi sekä asiat, jotka eivät näy päällepäin. Haluaisin lukea tekseistä jotain sellaista, joka halutaan peittää ja sulkea pois olemassa olevasta.
Mielestäni teksti ei ole kiinnostavaa, jos se ei ole jollakin lailla itsessään jotain muuta kuin vain oikein kirjoitettuja lauseita. Minulle tekstin viehätys ja kiinnostavuus syntyy lauserakenteista, jotka kuljettavat lukijaa johonkin uuteen.
Niin, Puhdistus. OOOOOOoooooOOOOO.
Sofi, luot teksissäsi rakenteen, joka ei hyppää silmille, vaan siitä lumoutuu, siihen uppoaa. Ja Aliide. Niin vaikea, mutta niin ymmärrettävä. Kirjoitat auki ihmisenä olemisen vaikeuden ja raakuuden. Sellaisena, jonka olemassaoloa moni ei uskalla myöntää, vaikka sellainen meissä jokaisessa jossain syvällä on. Mielestäni maailma olisi parempi paikka, jos me katsoisimme tällaisia asioita rehellisesti silmiin.
Sori vaan, Puhdistus -elokuvan ohjaaja Antti Jokinen ja käsikirjoittaja Marko Leino, ette ihan ymmärtäneet Aliidea. Aliide oli sijoitettu elokuvassa johonkin kategoriaan meidän muiden ulkopuolelle. Muuten elokuva oli huippu, mutta petyin tähän. Voi pojat. Olisitte ottaneet silmän käteenne ja katsoneet.
Se on Sofin teksti, Sofin kieli Sofin sanat, jotka kertovat jotain enemmän. Jos sitä uskaltaa katsoa.
Olin puolustuvoimain komentajan maanpuolustuspäivässä. Pidit Sofi luennon. Luentosi aikana tasaisesti soljunnut Twitter-virta hiljeni.
Kaikki lumoutuivat puheestasi. Kiedot meidät tarinaasi mukaan. Kudoit kertomusta, josta ei halunnut jättää sanakaan kuulematta. Se keriytyi eteenpäin lumoten kuulijat. Lause lauseelta oivalsi jotain uutta ja kokonaisuus keriytyi aivan uudeksi näkökulmaksi maailmaan. Koin itseni etuoikeutetuksi saadessani kurkistaa maailmaan kanssasi.
Kun lopetit, Twitter räjähti ja sinua ylistettiin. Kaikki olivat lumoissaan:
”Vuoden PARAS puhe selvillä: Sofi Oksanen #PVKOMMP. Käytän harvoin mutta #mindblowing!”
”Oksasen viiltävä kerronta ja analyysi Venäjän propagandasta (ml Russia Today) on ilmiömäinen. Ven voittanut kv mediakilpailun 6-0. #PVKOMMP”
Paneelikeskustelussa jatkoin ihailuani. Olin mykistynyt. Jokaiseen kysymykseen sinulta lähti monta näkökulmaa, joista koostit viisaan vastauksen. Tahtoisin elellä aivoissasi. Siellä näkisi maailmasta niin paljon.
Myönnän. Ihailuni on lähtenyt käsistä. Mutta minua tällainen ihailu inspiroi. On maailmassa sellaisiakin ihmisiä, jotka imevät elämanhaluni.
Kiitos, että olet olemassa! Oikeasti.
Terveisin, Ulla O.