Luukku 21: Milloin olet kohdannut Jumalan?

 

 

Kohtasin Jumalan tänään monta kertaa.

Ihan ensimmäiseksi aamulla,  kun tyttäreni halasi minua ja sanoi: ”Äiti, minä rakastan sinua tosi tosi paljon”. Olen varma, että Jumala oli siinä rakkaudentunnustuksessa läsnä siunaamassa kahta halaavaa.

Olin lähdössä messua toimittamaan, taivas oli punaisellaan, kuin toivottaen tervetulleeksi uuteen päivään. Paljon kauniimpaa ei olisi enää voinut olla.

Huikkasin mielessäni: ”Hei, kiitos Isä siellä ylhäällä. Järjestit ihan mahtisään”

Huoltoasemalla tapasin ystävän, joka oli keräämässä  joululahjaa äidille, joka on tiukilla.  Minä en tunne tätä lahjan saajaa, mutta olen tosi iloinen, että saan olla mukana tuottamassa joulumieltä shampoiden ja elintarvikkeiden muodossa. (Itsekin olen saanut vaikka mitä lahjoituksia, kun on ollut taloudellisesti tiukkaa.) Tällaiset hiljaiset piilossa hyvää tekevät ihmiset – he ovat Jumalan lahja. Luojan kiitos heitä on. Hyväntekemisen mieli on sellainen, että se tarttuu. Siihen voi jäädä  koukkuun. Jos vain itselleen ostaisi shampoita ja ruokaa ja yksin söisi, ei siitä niinkään iloa saa.

Ruokkimisihmeitä tapahtuu nykyään paljon. Minulle ne ovat merkki Jumalan olemassaolosta ja vaikuttavuudesta täällä. Jos Jumalaa ei olisi, tapahtuisiko näitä piilossa toisten auttamisia?

Messussa kohtasin Jumalan tutuissa uskollisissa mummoissa, jotka ottivat taas niin avosylin ja kiitoksella vastaan. Ja ehtoollisessa kohtaan aina Jumalan. Tänään ehtoollisen jälkeen mieli oli taas keveämpi ja omat vastuut helpompia kantaa. (Vaikka en tätä tunnetasolla aina ehtoollisen jälkeen koekaan, uskon silti Jumalan olevan ehtoollisessa mukana.)

Ja Jumalan sanassa, Raamatussa kohtaamme Jumalan – näinhän meitä opetetaan. Usein Raamattau lukiessa jokin lause tai asia jää mieleen muhimaan. Tänään jäin miettimään Joosefia ja Maria ja heidän tärkeää tehtäväänsä maailmanhistoriassa. Ja kyllä, minäkin halua olla toteuttamassa Jumalan hyviä suunnitelmia omalta  paikaltani (vaikken kuvittelekaan olevani mikään Maria tai Joosef).  Mutta tekemistä kyllä piisaa.

Iltapäivällä saimme vieraaksi ystävät. Uskon, että Jumala oli mukana rupatteluissa ja ruokapöydässä. Istui ikään kuin yhdellä tuolilla pöydän ympärillä ja hymyili :)

Nämä kohtaamiset olivat tältä päivältä. Uskon, että Jumala on kaikessa elämässäni mukana. Mutta …

Minulla on muutama ns. yliluonnollinen kokemus myös Jumalan kanssa. Yksi tapahtui vuosia vuosia sitten kun olin kovin ahdistunut, enkä tiennyt mitä pitäisi tehdä.  Silloin ”kuulin” sanat: Laita käsi ylös (olin kotona, makasin omalla sängylläni ahdistuneena), tottelin ”ääntä” ja tunsin, kuinka käteeni tartuttiin kovin voimallisesti, enkä saanut laskettua kättä alas. Samalla täytyin kokonaisvaltaisella rauhalla ja tiesin, että asiat järjestyvät.

Koska en jatkuvasti hyppelehdi yliluonnollisissa kokemuksissa, olen useasti palannut tuohon nuoruuteni kokemukseen ja kohtaamiseen Jumalan kanssa.

Tiedän, sen voi varmasti selittää jotenkin – pois. Mutta miksi pitäisi? Se kokemus on kantanut  vuosia. Yhä edelleen uskon, että asiat järjestyvät. Tavalla tai toisella. Minulle on niin luvattu.

Jumala olisi voinut jäädä tänään myös huomaamatta. Näkökulman voi valita. Uskon silmin asiat ja ihmiset, vaikeudetkin näyttävät merkityksellisiltä.

 

• Minna T.