Luukku 4: Mitä Jumalalle joululahjaksi?

Kerrotaan aluksi: kategorisesti vihaan joulua. Pakkojuhlimista ja pakkolahjomista.

Lahjaksi haluan antaa ihmisille vain asioita, joita he tarvitsevat, tai joista he erityisesti nauttivat.

Mutta lapseni. He tietysti rakastavat joulua. Ja haluavat maailman turhimpia joululahjoja. Enkä halua siirtää jouluvihaani heille. Joten olen taipunut moneen jouluhömpötykseen. Viime vuosien joulut ovatkin olleet parhaita, joita muistan. Tosin nyt taas karkaamme ulkomaille. Mikä on mielestäni erinomainen joulunviettotapa.

Mitä Jumala voisi haluta joululahjaksi? Partakoneen? Kimallekynttilän? Joulukalenteriarvan? Menestysromaanin? Tuskin.

Joululahjaksi Jumalalle haluaisin esitellä Alppilan ja Viikin kirkon joulut (näitä tapahtumia on varmasti toisaallakin Suomessa ja maailmalla). Ne, joihin voi tulla kuka vaan, eikä kysellä miksi. Toivoisin, että siellä olisi monta eronnutta vanhempaa, niitä joiden vuoro on viettää joulu ilman lapsia. Tai sitten se vanhempi lasten kanssa. Pariskunta, joka kaipaa muiden ääniä ympärilleen. Ystävykset, jotka haluavat kokeilla toisenlaista joulua. Tai monta sellaista yksinäistä, joita joulu ahdistaa. Että tässä, nämä ihmiset tulevat yhteen ja heillä on paikka, jonne tulla ja ihmisiä ympärillä. Luulen, että Hän ilahtuisi.

Toisaalta, jos Jumala on kaikkitietävä, niin ei kai tuokaan olisi yllätys. Eikä Hän myöskään tarvitse mitään.

Ajattelen, että Jumala toimii lahjojen antajana. Niin se vaan on. Ja niitä lahjoja riittää, jos huvittaa ottaa vastaan. Eikä Hän kaipaa vastalahjoja, krääsää tai edes hyviä tekoja. Melkoinen joulupukki.

Minna J.