Me hyvät kristityt

Istuin kahvipöytään työvaatteissani, papinpaidassa. Samaan pöytään istui mies, joka heti istuuduttuaan sanoi minulle, että hän vastustaa naispappeutta. Emme olleet vielä edes esittäytyneet. Minä sanoin, että ei se mitään, koetetaan juoda nämä kahvit sovussa. Mielessäni mietin, että oliko hänen pakko aloittaa keskustelu siitä ainoasta asiasta, josta selvästi olemme eri mieltä.

Raamatulla voi perustella erilaisia näkemyksiä puolesta tai vastaan vaikka kuinka paljon. Se joka on jonkun asian puolesta ajattelee tietysti olevansa oikeassa, ja se joka on vastaan ajattelee samoin. En usko, että koskaan tulee päivää jolloin kaikki kristityiksi itseään kutsuvat ovat samaa mieltä puhuttaessa uskosta tai Jumalasta.

Uskovat pitäisi Raamatun mukaan tunnistaa hyvyydestä, ystävällisyydestä ja lempeydestä monen muun jalon ominaisuuden muassa. Mutta uskosta puhuminen tekee meistä usein ihmisiä, jotka loukkaavat toisia mitä alhaisemmin ja piikikkäämmin sanankääntein osoittaaksemme olevamme itse oikeassa. Joskus halu osoittaa oma oikeassa oleminen naamioituu myös siirappiseen muka kristilliseen lempeyteen, jonka varjolla nokkelin sutkautuksin osoitetaan toiselle, että hän on väärässä ja minä itse kuulun siihen joukkoon joka on oikeassa.

Tulee mieleeni kuinka lapsena, kun piti saada johonkin sanottua se viimeinen sana, mutta keinot loppuivat kesken, keskustelu päätettiin sanomalla, että se on lukittu ja avain on heitetty kaivoon. Ja näiden taikasanojen jälkeen keskustelua ei muka voinut enää jatkaa. Läl läl lää ja piste.

On niin vaikeaa sietää sitä, että kurkotamme Jumalaa kohden eri tavoin, eri taustoista lähtien, eri perinteiden mukaan. Se on niin suunnattoman vaikeaa, että edellisen lauseeni voi esimerkiksi mitätöidä sillä, että kieltää meidän kurkottavan kohden samaa Jumalaa, koska toisen Jumalan täytyy olla epäjumala, kun hän puhuu siitä toisin kuin minä. Ja tämän tiimoilta voimme sitten tuomita toiset saman tien kadotukseen.

Tähän soppaan ei edes kannata tuoda mukaan vuoropuheluja toisten uskontojen kanssa. Se on meille hyville kristityille liian vaikeaa. Minä haluaisin enemmän puhetta siitä, mikä meitä ihmisiä yhdistää, vähemmän siitä mikä meitä repii erilleen.