Miehen itku

Olen vihkinyt avioliittoon reilusti yli sata paria. Muistan kasvoilta kaikki sulhaset, jotka ovat itkeneet häissä. Heitä on niin vähän. Joskus isät ovat itkeneet lapsensa kastejuhlassa, harvemmin. Hautajaisissa miehet itkevät. Mutta tyypillistä on nähdä miehen purevan hammasta, puristavan käsiään nyrkkiin, ettei itku vain pääsisi.

Isänmaallisuus, urheiluvoitto, humala ja ehkä oman lapsen syntymä ovat hetkiä jolloin mies sallii itselleen itkun. Jokaisen syntyvän poikavauvan ensimmäinen ääni on itku. Erään saksalaisen tutkimuksen mukaan pienet pojat ja pienet tytöt itkevät yhtä paljon aina 13-vuotiaaksi saakka, mutta sitten pojasta tulee mies ja itku lakkaa.

Vanhat miehet itkevät herkemmin. Kerran puolisoaan kaipaava vanha mies sanoi minulle itkunsa lomasta, että ei tahdo mennä ihmisten ilmoille, koska häpeää itkuaan. Minä olin koettanut patistella miestä toisten seuraan. Itku on naisten ja lasten etuoikeus. Ranskalainen filosofi Jean-Jacques Rousseau on vielä 1700-luvulla pitänyt itkua niin jalona asiana, että se sopii erityisesti miehille.

Tutkijat sanovat myös, että itkun taakse kätkeytyy aina avuttomuuden tunne olipa sitten kyse ilosta tai surusta itkemisestä. Tunteeko mies avuttomuutta harvemmin kuin naiset, vai haluaako hän kätkeä avuttomuutensa hanakammin? Monen on vaikea suhtautua itkevään ihmiseen, mutta vielä vaikeampi jos kyseessä on mies. Miesten itku on tabu myös monille naisille. Ehkä miehet joutuvat itkemään salaa.

Kristinuskoa syytetään usein konservatiivisten sukupuoliroolien tukemisesta. Mutta Raamattu sallii miehelle kyynelet. Raamatussa miehet itkevät sekä ilosta, että surusta. Itse Jeesuskin itkee Raamatussa kolme kertaa.

Kuva: Pariisilainen mies itkee nähdessään saksalaisten joukkojen marssivan Pariisiin heinäkuussa 1940.