Mielikuvajumppaa

Liityin jokin aika sitten puolueeseen. Se tuntuu vähän nololta. Pystyn samaistumaan ihmiseen, joka liittyy kirkkoon, eikä halua siitä juuri kenellekään kertoa. Ainakaan niille, jotka ovat luultavimmin eri mieltä. Enkä edes tullut suuremmin puolueuskoon, ihan vaan päätin virallistaa kannatuksen.

Puolueista on paljon mielikuvia:

Kokoomus – menestyneet jäbäleissonit, Vihreät –  trendikkäät yhdenasianintoilijat, Keskusta – maatilanisännät, SDP – hapsottavatukkaiset ja omenavartaloiset keski-ikäiset miehet, Vasemmistoliitto – hapsottavatukkaiset vähän nuoremmat miehet, Perussuomalaiset – viitsinkö edes sanoa, Kristillisdemokraatit – Päivi Räsänen, RKP – ne ruotsalaiset.

 Jos joku puolue vielä näiden lisäksi on, niin siitä kertoo eniten se, etten nyt muista sen olemassaoloa.

Pinttynyt mielikuva kirkosta: vanhoilliset paasaavat jeesustelijat.

Mikään mainituista mielikuvista ei vastaa todellisuutta. Mutta tiukassa ne ovat ja miten turhauttavaa onkin, että mielikuvan muuttaminen on niin loputtoman vaivalloista ja hidasta.

Jutta Urpilainen on valtionvarainministeri ja SDP:n puoluejohtaja vuodesta 2008. Se on älyttömän kova juttu nyt 38-vuotiaalle naiselle. Huomenna tilanne voi olla toinen, mikä ei mielestäni lupaa hyvää SDP:lle. Jännittävä äänestys tulossa.

(Seurakuntavaalit näkyvät kaikkien puolueiden kokouksissa tänä vuonna.)

Minna J.