Mielikuvia

Minulta kysyttiin, kun olin pukeutunut sokeripalaan, että olenko ihan oikeasti pappi. Oikeasti pappi, vai onko kyse nykymuodin mukaisesta pukeutumisesta.

Minulle on kerrottu, että lentokoneessa lääkäriä etsittäessä, ei uskottu nuoren naisen olevan lääkäri. Jälkeenpäin hänen pelastettua tilanteen, sairaanhoitajaa kiiteltiin vuolaasti neuvokkuudesta.

Vaaleatukkainen kolmekymppinen nainen saa kuulla, ettei näytä yhtään tuomarilta. 

Muistan tarinan siitä, kun isäni kanssa laskettelukeskuksessa kiertoreittiä etsiessä päädyimme laskettelukeskuksen jyrkimmälle rinteelle. Isä ei ehdottanut, että perääntyisimme, vaan laskimme rinteen alas, käännös kerrallaan. Hän edellä ja minä perässä. Kertaakaan hän ei viitannut, ettei kuusivuotias pinkissä toppapuvussaan olisi näyttänyt mustan rinteen laskijalta. Erityistä rohkeutta en ennen tätä tapahtumaa ollut elämässäni osoittanut.

Koskaan tämän jälkeen en ole ajatellut, etten olisi voinut jotain tehdä siksi miltä näytän. (Mallinura nyt poislaskettuna) Yllättävän paljon näyttää olevan kuitenkin ammatteja, joihin pätevöidytään mielikuvien kautta. Toivottavasti mielikuviensa vangit eivät estä toisten unelmia toteutumasta. Missään.