Mies saa käyttää mekkoa, naista ei saa tappaa

 

Minua on hämmentänyt sukupuolikeskustelussa yksi asia, johon olen yrittänyt löytää vastausta sitä kuitenkaan täysin saavuttamatta. Ehkä joku teistä lukijoista osaa sen minulle selittää? On päivänselvää (sanoi Henry Laasanen mitä tahansa), että naisen asema maailmassa on huonompi kuin miehen. Johanna Korhonen kirjoitti kolumnissaan Naisten tuhoamisesta seuraavaa:

 Maailmassa on viidenkymmenen viime vuoden aikana kuollut naisia ja tyttöjä sukupuolensa takia enemmän kuin miehiä 1900-luvun kaikissa sodissa yhteensä. Meneillään on naisten ja tyttöjen joukkotuhonta.

Tästä huolimatta sukupuolta korjataan leikkauksissa yleisemmin miehestä naiseksi eli tilastollisesti katsottuna paremmasta asemasta huonompaan kuin toisinpäin. Miksi näin? Ja liittyvätkö nämä kaksi asiaa mitenkään yhteen? 

Olen katsellut viime aikoina kaikki dokumentit, joita transsukupuolisuudesta on ollut tarjolla. Lisäksi olen kahlannut internetsivuja ja artikkeleita aiheesta. (Äiti hei, älä ole huolissasi, olen ihan tyytyväinen sukupuoleeni, haluan vain ymmärtää.) Huomioni kiinnittyi dokumenteissa siihen, että ihmiset puhuivat niissä paljon hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen kaipuusta. Useimmat ohjelmien naisista (biologiselta sukupuoleltaan miehistä) kertoivat, miten he ovat halunneet pukeutua jo lapsena tyttöjen vaatteisiin ja olla tyttöjä. Heitä on siitä toruttu ja rangaistu. Osa kertoi, että perheeseen oli toivottu tyttöä. Moni heistä puhui, miten oli ajatellut, että tulisi kokonaan, täydemmin rakastetuksi, mikäli olisi  nainen. Joidenkin kohdalla näin tapahtui, jotkut kokivat saavuttaneensa sen korjausleikkauksen myötä. Kaikki eivät. 

Minusta on aivan järjettömän surullista, että pieni poikalapsi ei saa pukeutua mekkoon ja tuntea olevansa yhtä rakastettu kuin tyttökin. Minusta on aivan järjettömän surullista, että tyttö ei saa käydä koulua, tuntea olevansa aivan yhtä arvokas kuin poikakin. Minusta on ihan mielettömän väärin, että lapsi ei saa olla vapaasti lapsi, sukupuoleltaan moninainen, rakastettu ja arvostettu juuri sellaisena kuin on. Lapsella on oikeus kasvaa rauhassa ensisijaisesti lapsena, ei naisen- tai miehenalkuna.

En halua kyökkipsykologisoida transsukupuolisen ihmisen kokemusta omasta sukupuolestaan jostakin lapsuuden traumasta johtuvaksi. En ajattele niin. Mutta ajattelen, että jos maailmassa olisi tilaa hameeseen pukeutuvalle miehelle siinä kuin naispaaville tai ortodoksiäidille, niin kaikkien olisi parempi olla. Toivoisin, että ihmisen ei tarvitsisi korjauttaa sukupuoltaan leikkaukselle. Se tuntuu raa’alta, yhtä brutaalilta kuin naisten ympärileikkaus. Toivoisin, että biologinen sukupuoli määrittäisi vain sen, mitä biologinen sukupuoli määrittää eli ihmisen tehtävän lisääntymisessä. Kaikki muu on enemmän tai vähemmän kulttuurisesti ja sosiaalisesti rakennettua eli se voisi olla paljon vapaampaa. Voisiko se olla niin vapaata, ettei leikkauksia tarvittaisi? Vai onko leikkauksissa kyse jostakin sellaisesta, jota tällainen heteronainen ei voi ymmärtää, vaikka kuinka yrittäisi?

Ehkä transnainen ei koe yhtä tarpeelliseksi korjauttaa sukupuoltaan kuin mies, koska hänen liikkumavapautensa on joissain asioissa suurempi. Yksinkertaistaen: hän voi näyttää maskuliinisuuttaan, käyttää housuja ja olla lakkaamatta kynsiään. Miksei mies voisi pukeutua mekkoon ja lakata kynsiään ihan yhtä lailla, ilman että siitä seuraisi ulossulkemista ja hyljeksintää? Onko tämä näin siksi, että naisen miehinen käyttäytyminen on sosiaalista nousua kun taas miehen naisellinen käytös itsensä alentamista?  Onhan nainen sentään miestä alempi olento, opettaa Raamattu, väitetään.

Nainen voi pukeutua housuihin, täällä meillä. Ne maat, joissa nainen ei voi pukeutua housuihin, polkevat ylipäänsä naisen oikeuksia päättää omasta kehostaan ja elämästään. Niissä poljetaan ihmisoikeuksia, sillä naisten oikeuksia ei voi polkea rikkomatta samalla myös miesten. Ei niissä maissa myöskään mies voi rakastaa miestä, pukeutua mekkoon tai näyttää feminiinistä puoltaan. Tässä maailmassa liian moni hyvä asia haudataan patriarkaalisen paskan alle ja jotkut vielä kehtaavat väittää, että se on Jumalan tahto. Hah, sanon minä.
 
Korhonen lopettaa kolumninsa toiveeseen muutoksesta. 

”Sinun on oltava se muutos, jonka haluat maailmassa tapahtuvan”, sanoi Mahatma Gandhi. Yhdysvallat pystyi lopettamaan orjuuden, Eurooppa pystyi heräämään ympäristöongelmiin. Pystyisimmekö pelastamaan naiset?

Minä lisään siihen: Voisimmeko pelastaa myös miehet? Voisimmeko rukoilla Jumalalta tahtoa ja voimaa noudattaa hänen käskyään? Tiedättekö, sitä käskyä, joka koskee rakastamista? 

Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. (Joh: 34) 

Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään. (1.Joh:  19-21)

Tämä on Jumalan tahto.

—————————————————————————————- 

Joitakin linkkejä:

Katujat: http://yle.fi/ohjelmat/860909 O

Olen nyt nainen: http://areena.yle.fi/tv/1769039

Marja-Sisko: http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/dokumentit/tosi-tarina-marja-sisko

Seta: http://www.transtukipiste.fi/index.php?k=17435

Trasek: http://www.trasek.net/?page_id=45

 

– Mirka Maaria