Mikä minua hämmästyttää?

Minulle eri aikoina hyviä todellisuuksia. Huom. molemmat kuvat on otettu sunnuntaina kahdelta, ylempi yöllä.

Minua hämmästyttää vanhoillislestadiolaisten todellisuus. Tai siis se, että niitä todellisuuksia on niin monenlaisia. Tai ei oikeastaan sekään, koska tiedän, että niitä todellisuuksia on aina yhtä paljon kuin on ihmisiä.

Mutta se minua häiritsee, että niitä monenlaisia todellisuuksia ei voida sanoa ääneen. Millaisia todellisuuksia minä näen?

Että toinen on aina oppinut ja kuullut että kulttuuriset jutut ja tavat ovat oikeasti puhtaasti kulttuurisia juttuja ja tapoja ja toinen taas on aina ajatellut niiden liittyvän/kuuluvan uskoon jotenkin tosi olennaisesti ja olevan merkkejä ”elävästä uskosta”.

Että toinen kokee että oikeasti tärkeintä on viesti Kristuksesta ja toisen mielestä se on ehdottomasti vain Jeesuksennimessäjaveressäonkaikkisynnitanteeksi:ssa.

Että toinen kokee että hän voi vapaasti elää ja ehkäistä tai olla ehkäisemättä, eikä se kuulu mihinkään eikä kenellekään muulle kuin hänen omaan parisuhteeseensa ja toinen kokee että hänellä ei ole mitään oikeutta vaikuttaa omaan ruumiiseensa paitsi kuin ehkä äärimmäisessä hädässä puhujaveljen luvalla.

Että toinen saa uskostaan toisinaan iloa, rauhaa ja vapautta, ja toinen menettää sitten omansa kun kokee että hänen mielestään sen toisen ilo, rauha ja vapaus on väärää ja teeskenneltyä ja hänen täytyy siitä sitä toista puhutella. Ja sitten sen toisenkin ilo, rauha ja vapaus voi kärsiä aika pahasti.

Samoissa seuroissa käyvät, samat jutut kuulevat mutta ymmärtävät ja selittävät ne eri tavalla. Hyvä niin, omakohtaisuus on hieno juttu. Mutta että kenenkään ei tarvitsisi ajatella että minun pitää ajatella näin, että tämä on ainoa vaihtoehto. Että sanottaisiin ääneen, että toiselle tämä voi tarkoittaa tätä, ja toiselle tätä.

Suviseurojen aikana oli julkisuudessa paljon kommentteja liittyen oppiin ja opin muuttumattomuuteen.  (mm. täällä) Ihan joitain yllättäviäkin lausuntoja, hyvältä kuulostavia, tilaa jättäviä ja monenlaisia todellisuuksia tunnustavia. Mitä olisin vielä mielelläni kuullut, niin keskustelua siitä, että mitä se oppi – joka ei muutu – loppujen lopuksi on? Sen sisällöstä ja määrittelystä aika vähän puhutaan, ja kuitenkin sitä/niitä pidetään ydinasia/oina. Siihen liittyvistä kokemuksista ehkä joskus lisää kirjoittelen.

-Juudit