Milloin julkisivusta tuli tärkeämpää kuin tunteet?

Helsingin Sanomissa kirjoitettiin kuluneella viikolla tutkimuksesta, jonka mukaan ihmiset muuttavat elämäänsä, “jotta se näyttäisi paremmalta verkossa”.

Milloin asiat kääntyivät niin, että se, mitä ulkopuoliset näkevät, on merkittävämpää kuin se, miten elämä oikeasti koetaan?

Milloin julkisivuminästä tuli tärkeämpi projekti kuin sisimmässä olevasta oikeasta minästä, joka ehkä on lapsesta saakka kätkenyt pettymyksiä, häpeää, pelkoa sisäänsä? Ydinminä, joka janoaa rakkautta, mutta kaikki hyväksyntä ja tykkäykset osoitetaan tuolle kuorelle, ihmiselle jota kai pitää yrittää esittää?

Milloin tuli merkittäväksi hankkia ympärilleen paljon ihmisiä, joiden keskellä kuitenkin tuntee olevansa näkymätön ja yksin? Milloin luovuttiin toivosta olla rakkauden arvoisia ihan sellaisina kuin ollaan, ilman että täytyy näyttää joltain muulta ulospäin? Ilman, että täytyy muuttaa itsensä toiseksi kelvatakseen?

Kuitenkin kulissien romahtaminen olisi niin pelottavaa, että sitä riskiä ei haluta vapaaehtoisesti ottaa.

Ehkä kauneimpia asioita, mitä minulle on sanottu oli silloin kun ystäväni oli vierellä erittäin heikkona hetkenä ja sanoi: “Ei se mitään. Nyt sinua on helpompi rakastaa.” Tästä on paljon aikaa, mutta en unohda sitä. Ilman tuollaisia sanoja, ilman rakkautta ei tee mieli raottaa mitään itsestään.

Eräs henkilö uskalsi murtaa julkisivunsa, mutta ei ilman rakkauden voimaa. Hän tuli nähdyksi ja tarttui tilaisuuteen kuin viimeiseen oljenkorteen. Huomenna muistetaan Sakkeusta, publikaania eli tullimiestä joka oli rikastunut kiskomalla ihmisiltä liikaa rahaa. Hänelle oltiin tietysti katkeria eikä hänen seuransa enää kiinnostanut kanssaihmisiä. Hän oli rikas, mutta joutui kohtaamaan päivittäin ihmisten halveksivat katseet. Hän oli irrallinen, eristetty. Yksin. Niin yksin, että hänelle merkitsi valtavan paljon se, että tuntematon mies, Jeesus, tuli ja näki hänet väkijoukon keskeltä. Jeesus kohtasi hänet ystävänä ja ilmoitti aterioivansa hänen luonaan. Jeesuksen epäsuosio syveni tämän vuoksi, mutta Sakkeuksen elämä sai käänteen. Sakkeus ilahtui ja sanoi antavansa puolet omaisuudestaan köyhille, ja maksavansa nelinkertaisesti sille, jolta oli kiskonut liikaa. Sakkeus sai purkaa muurin itsensä ja toisten väliltä. Jeesuksen mielestä Sakkeus oli ollut pelastumisen tarpeessa ja hänen täytyi tulla löydetyksi. Hänen täytyi saada tulla todella nähdyksi.

Jäin miettimään, että miten paljon näkyvillä olo korvaa meillä nähdyksi tulemisen. Tämä video karrikoi ongelmaa aika osuvasti:

https://www.youtube.com/watch?v=QxVZYiJKl1Y

-Katja-Maaria

Kuva: Mirva Koivukangas