Milloin kohtasit enkelin?

Huomenna on mikkelinpäivä, lasten ja enkelien päivä. Nanna kirjoitti vähän aikaa sitten kauniin kirjoituksen enkeleistä.

Joskus ihmiset kertovat arkisista, mutta erityisistä tilanteista ja hetkistä. Silloin on tuntunut  siltä kuin joku olisi johdatettu paikalle ikään kuin juuri oikealla hetkellä tai sanonut juuri oikeatsanat tietämättä mitä ne kuulijassa vaikuttivat siinä tilanteessa.

Ajatus siitä, että itsekin voisi  tietämättään olla jonkinlainen hyvän tahdon lähettiläs on kaunis. Ne  ovat kokemuksena johdatuksen hetkiä.

Oletko itse kokenut jotain tämänkaltaista?  Minulle yksi tapahtuma on jäänyt mieleen noin kymmenen vuoden takaa. Asuin opiskelija-asunnossa ja jostain syystä minulla oli sinä päivänä paljon huolia. Olin hyvin väsynyt. Esitin Jumalalle toiveen, että joku rukoilisi puolestani, mutta niin, että minun ei tarvitsisi kertoa mitään siitä että minkä puolesta rukousta halusin.

Lähdin vähän sen jälkeen kaupungille ja olin ylittämässä Esplanadin puistoa. Vastaani tuli iäkäs rouva, joka pyysi voisinko antaa hänelle kaksi euroa bussimatkaa varten. Yleensä kuljin vain tällaisten tilanteiden ohi, mutta tein poikkeuksen, kun taskussa oli juuri sellainen kolikko. Kun rouva sai rahan, hän ilahtui ja kysyi nimeäni. Kuultuaan sen hän kysyi saisiko rukoilla puolestani. Annoin luvan hämmästyneenä, ja niin rouva lähti pois, tietämättään minkä asian puolesta toivoin hänen rukoilevan. Se oli aika ihmeellinen sattumus, pieni mutta minulle sillä hetkellä hyvin tärkeä.

Jyväskylässä vietettiin papiston päiviä kuluneella viikolla. Ehkä mieleenpainuvin muisto noilta päiviltä oli, kun vaelsimme messusta kirkolta kokouspaikalle. Pimeässä  syysillassa me kolmisensataa pappia kuljimme ristisaatossa kynttilät käsissämme ja lauloimme “Maan
korvessa”.  Enkelit ovat kuin pieniä liekkejä pimeydessä.

-Katja-Maaria

Kuva: Mirva Koivukangas