Mitä tuuli kuljettaa?

Terveisiä täältä Intian valtameren rannalta, jossa tuuli puhaltaa silmälaseihin mereltä kosteutta, suolaa ja hiekkaa. Joka päivä saa olla huolellisesti putsaamassa että näkisi sitten taas hyvin kaikki värit ja yksityiskohdat. Jotka on muuten toisinaan kohtuuttoman kauniita.

 

Asioita katsellaan aina omasta näkökulmasta, omien elämän muokkaamien silmälasien läpi. Se on usein rikkaus. Vuosien myötä voi oppia näkemään uusia ja syviä sävyjä, parhaimmillaan katselee kaikkea pienen huumorin ja armollisuuden kanssa.

 

Jos kuitenkin ei ole tarkkana, voi ympäristöstä huomaamattakin tarttua laseihin sellaista, joka sumentaa tai rajoittaa näkökenttää surullisella tavalla. Ymmärrystä ei enää löydy, vaihtoehtoisia toimintatapoja ei jaksa hyväksyä.

 

Ympäristö vaikuttaa siis toisinaan paljon. Huomasin itse yksi päivä tuolla Nepalissa bussissa, että tunsin huonoa omaatuntoa kuunnellessani Abbaa ja Dancing queenia. Ajattelin, että tämä ei ole oikein, tämä ei ole mahdollista tässä ympäristössä. Havahduin ja säikähdin. En millään haluaisi olla se, joka rajoittaa toisen mahdollisuuksia mutta huomaamattani olin ottanut ajatuksen ympäristöstä mukaani.

 

Mitä siis tuulen mukana kulkee? Millaista viestiä ympäristö lähettää? Mitä otan vastaan, mitä haluaisin suodattaa pois?

 

Suodattamisen on toisinaan oltava hyvin aktiivista, jotta näköala pysyisi kirkkaana. Ilmiö on usein sama hengellisessä ja poliittisessa keskustelussa – näkökulma on rajoittunut melkein huomaamatta, kun on kuunnellut ja etsinyt vain yhden mielipiteen perusteluita.

 

Tuuli voi kuljettaa mukana hiekkaa tai pölyä, se voi tuoda myös kaivattua viileyttä ja uudenlaista säätä. Tuuli liikkuu, liikutaan mekin.

 

Täältä, missä rakastan tuulta, koska asteita on yli kolmekymmentä,

 

Juudit