Mitä yhteistä on pienillä lapsilla ja matkustamisella?

Mitä yhteistä on pienillä lapsilla ja uuteen paikkaan matkustamisella? — Ne molemmat saavat minut meditatiiviseen tilaan. 

 

No, meditatiivinen on ehkä turhan vahvasti ilmaistu, mutta levolliseksi ne tekevät. Ne vaativat olemaan läsnä juuri siinä hetkessä. Lapset tekevät sen sekä omalla esimerkillään että tarpeillaan, jotka ovat aina preesenssissä. Lasten kanssa ei ole tulevaa eikä mennyttä, koska kaikki aika menee sen hetken huoltoon ja ihmettelyyn. Sulaudun lapseen ja saan hetken rauhan itseltäni.

 

Myös uuteen paikkaan ja etenkin vieraaseen kulttuuriin matkustaessa saa pysähtyä perusasioiden äärelle. Mistä ruokaa, missä nukun, missä vessa, mitä tuo kyltti tarkoittaa, missä olen juuri nyt. Tykkään matkustaa Matkustan reppumeiningillä ja pienellä budjetilla, joten yöpaikka, ateria tai seuraava siirtyminen ei ole koskaan kovin paljon aiemmin selvillä. Mieleni rauhoittuu, kun sen on koko kapasiteetillaan ratkaistavia asioita, jotka ovat ratkaistavissa. En pääse murehtimaan mennyttä tai huolehtimaan tulevasta. En ehdi hävetä, tuntea syyllisyyttä tai pelätä. Samoin vaellukset ja askeettinen mökkielämä tuovat levon. Niissä tulen osaksi luontoa ja rauhoitun. 

 

Tiedän siis mitkä ovat minun avaimeni mielenrauhaan. Harmi vain, että en voi olla koko ajan matkoilla eikä minulla voi olla aina pieniä lapsia. (Voi myös olla, ettei ne loputtomiin toistettuina toimisikaan.) Mutta koska tiedän toimivat välineet kohti onnellista elämää, voisi luulla, että pystyn saavuttamaan päämäärän myös muuten. 

(Kuva: Minna J.)
 

Ehkä voin muuttaa mökille korpeen joskus myöhemmin. Nyt tyydyn Pikku-Huopalahteen ja Minnan ihanien lasten seuraan.

 

Onko sinulla erityisiä tapoja, jotka auttavat rauhoittumaan? Se kaikkein ilmeisin eli meditaatio on to do -listallani, mutta ainakin vielä se saa vain selkäni kipeäksi. Onko vielä jotain muita?

 

– Mirka Maaria