Muista pyhittää lepopäivä
Vanhempani syntyivät aikana jolloin kaupat olivat sunnuntaisin kiinni ja koulua käytiin myös lauantaisin. Nykyään vapaata on enemmän ja työpäivien mitta on ainakin länsimaissa lyhentynyt melkoisesti. Toki on niitä, joita kutsumme työnarkomaaneiksi. Mutta jos vain haluaisimme viettää vapaa-aikaa säännöllisesti, siihen on lain suomat puitteet.
Nykyään kaupat on sunnuntaisin auki, kännykät on auki, telkkari on auki, facebook on auki, silmät yölläkin auki ja niillä tiiraillaan uutissivujen uusinta päivitystä. Jouten olo ja kirjan lukeminen oli äitini sunnuntaipuuhaa. Nykyään se on lifestylelystiä nimeltä downshiftaus.
Minä olen tämän ajan uhri. Kesämökillä ahdistaa, kun kännykän aurinkokennolaturi ei ole kovin tehokas. Aurinko ei ole aina auki. Jos koko ajan ei ole puuhaa, minussa herää syyllisyys tekemättömyydestä. Lomalla pitää olla suunnitelma, lomamatkalla pitää olla viikko-ohjelma ja välillä pitää ulkomailla mennä kahvilaan jossa on wlan, jotta voin päivittää itseni facebookissa kartalle ja olla olemassa.
Tekemisen ei ole vapaalla pakko olla erityisen hyödyllistä, mutta sitä on oltava. Elokuviin voi mennä, museossa voi piipahtaa, terassilla voi notkua, mökillä voi istuttaa kukkia, tai grillata koko päivän, mutta olisipa hyvä, jos mökille tulisi vieraita. Pelkkä oleminen ilman mitään tointa, se on vaikeaa.
Jos viikossa olisi yksi valtakunnallinen lepopäivä, niin ehkä tulisi varmemmin levättyä. Kaupat olisivat kiinni, koska kukaan ei olisi kaupassa töissä, elokuviin ei voisi mennä, koska kukaan ei olisi lippukassalla töissä, ravintolaan ei voisi mennä, koska ne olisivat kiinni ja telkkarista ei tulisi ohjelmaa, koska valtakunnallisena viikkovapaana ei kukaan olisi Pasilassa töissä. Tappelu tulisi siitä, että mikä päivä valitaan. Vanha kunnon sunnuntai ei ole kaikkien mieleen.
Jumala pyysi, että pyhittäisimme lepopäivän. Lepopäivän pitämistä säädellään valtion taholta enää kovin vähän. Sen pitäminen jää omalle vastuulleni ja usein kannan vastuuni huonosti. Jumala toivoo, että ihmisellä olisi välillä aikaa olla ihan hiljaa, jotta ihminen kuulisi Jumalan äänen ja oman äänensä. Jotta ihminen jaksaisi olla ihminen.
Nanna H.