Nimet taulussa

Odottelin tässä taannoin eläinlääkärin odotusaulassa koiraani. Aulassa oli vierelläni hyllyssä lääkkeitä ja muita tarvikkeita eläimille. Otin tuotteita hyllystä, katsoin niitä ja luin selosteita, ja laitoin ne sitten takaisin hyllyyn. Yhtäkkiä mieleeni muistui, että lapsena ei saanut tehdä niin. Aina sanottiin kaupassa, että älä koske mihinkään. Hyllyistä ei saa ottaa mitään.

Eilen kadulla minua käveli vastaan nuori mies, joka joi tölkistä Coca-Colaa. Tölkki tuli tyhjäksi ja nuorukainen tiputti tölkin siltä seisomalta kadulle ja jatkoi matkaansa. Roskakori olisi ollut siinä tien laidassa. Kun tuo eilen kohtaamani mies oli 5-vuotias, häntä on vastaavassa tilanteessa varmasti kielletty. Uskon, että hän tahtoisi myös levittää picnic-vilttinsä nurmelle, jossa ei tarvitse istua toisten roskien päällä. Minäkään en kerännyt tölkkiä.

Jätkäsaaren rannassa Helsingissä on taulu, johon saa nimensä, jos lahjoittaa 50 euroa Itämeren suojeluun. Kävelin siitä koirani kanssa ohi yhtenä iltana. Taulussa oli useita satoja nimiä. Mutta jos nimeään ei olisi saanut näkyviin? Ja sanoisiko tölkki-poika kysyttäessä, että luontoa ei saa roskata?

Jossain vaiheessa suurin osa meistä lakkaa tekemästä jotakin vain sen takia, että meitä on joskus käsketty. Me saatamme toimia aikuisinakin niin kuin lapsena opetettiin mutta siksi, että ymmärrämme opetuksen syyn ja perusteen. Osaamme kuitenkin lukea ne hetket, jolloin on ihan hyväksyttävää syödä jäätelöä ennen oikeaa ruokaa. Osa taas seisoo suojatienlaidalla punaisissa valoissa silloinkin, kun kaupunki on yöllä täysin hiljentynyt, vaikka heitä kovasti odotetaan jo muualla. Ja sitten on niitä, jotka tekevät oikein vain silloin, kun muut näkevät. Mutta he jotka tekevät nimettöminä hyvää ja oikein, ei sääntöjen vuoksi vaan siksi, että tuntevat sen olevan oikein, he saavat kerran ehkä nimensä tauluun.

Nanna H.

Tässä piti olla kuva siitä Itämeritaulusta, mutta tänään kuvan liittäminen ei näytä minulla onnistuvan :)