Ole täydellinen!

Täydellinen vartalo, täydellinen asu, täydellinen juhlameikki, täydellinen parisuhde, täydellinen ura, täydellinen äitiys. Putoan silloin tällöin mahdottomien vaatimusten ahdistuskuoppaan. En pysty, jaksa, halua, voi, kykene, osaa tai aio. Ja sitten kun avaa Raamatun (jos siellä edes olisi jotain lohdullista) niin törmään jakeeseen ”olkaa siis täydellisiä…” (Matt.5:48). Tsiisus, onko Jeesuskin mukana tässä loputtomien vaatimusten salaliitosssa?

Uskoon liitetään pinttyneen yksiselitteisiä oppeja ja niiden noudattamista. Suora tulkinta voisikin olla, että  täydellisyys uskossa toteutuu kuuliaisella sääntöjen noudattamisella. Että jos käyt paljon salilla, saat timmin kropan, jos seuraat muotipalstoja, voit löytää upean asun, jos käyt kirkossa ja pidät vetskarin kiinni, niin kelpaat Jumalalle.

EIIII! Jyrähtää Jumala ja minäkin. Täydellisyys on tässä Raamatun tapauksessa rakkautta. Jumalan ihan oikeasti tykkää meistä ja tuosta oikeasti täydellisestä tykkäämisestä voi löytää välähdyksiä niissä hetkissä kun mokaa totaalisesti ja pystyy kohauttamaan olkapäitään ja naurahtamaan itselleen. Silloin kun tekee virheen ja saa anteeksi. Silloin kun pystyy ajattelemaan jotenkin nätisti siitä ihmisestä, jota ei ole voinut sietää silmissään.

Ikä ja lapset on tehneet minusta armollisemman itselleni ja toisille. Täydelliset kodit ovat pelottavia, koska niissä ei tunnu asuvan leikkiviä lapsia. Täydellisiltä vaikuttavat parisuhteet  hajoavan nekin. Täydelliset vartalot jäävät väistämättä nuorempien varjoon. Pysyvää näyttää olevan vain minun epätaydellisyyteni ja Jumalan loputon ja vaatimuksista vapaa myötätunto minua kohtaan.