Olisinko kuitenkin vainoaja?

Istuin aamulla unisena suihkun lattialla lämpimän veden alle elpymään unisuudesta.  Mieleeni tuli kuva Vilnan entisen KGB-vankilan suihkuhuoneesta. Näin suihkut viikko sitten lomaillessani Liettuassa. Suihkuista ei vankilan toimiessa tullut kuulemma koskaan lämmintä vettä. Kurkistin myös vesikidutusselliin. Pienessä huoneessa oli keskellä lattiaa pyöreä tasanne, jonka päällä vanki seisoi. Muutoin huone oli täynnä kylmää vettä. Aina kun nukahti, tippui korokkeelta kylmään veteen.

Jostain syystä haluan aina mahdollisuuden tullen vierailla miehitysmuseoissa, holokaustimuseioissa, kansanmurhamuseoissa, autioissa keskitysleireissä. Museoissa itkettää ja lomapäivä museovierailun jälkeen on vähän vaisu. Silti menen aina uudestaan. Menenkö siksi, että en unohtaisi, menenkö ymmärtääkseni ihmistä ja itseäni?

Kyseinen Vilnan kansanmurhamuseo on toiminut vankilana ensin natsien toimesta, sitten KGB:n toimesta. Oppaamme kertoi, että osa eloonjääneistä vangeista ja vanginvartioista asuu edelleen Vilnassa. Hän tiesi entisiä vankeja, jotka ovat kerjäläisiä. Entisiä vanginvartijoita, jotka ovat miljonäärejä. Kysyimme miksei vankilan työntekijöitä rangaista. Mutta heidän ajatellaan olleen myös systeemin uhreja.

Sanotaan, että suurin osa ihmisistä on hyviä. Vanhan vankilan käytävillä näki pahojen ihmisten panoksen maailmanhistoriaan.  Myös niitä oli Vilnassakin aikoinaan, jotka oman henkensä kaupalla piilottivat juutalaisia ullakoilleen tai järjestivät ihmisille pakoreitin turvalliseen maahan. Näen kuvan katolisesta papista, joka antoi joukolle juutalaisnaisia nunnankaavut ja väitti, että he ovat luostarin asukkaita suojellakseen heitä.  Näen toisen kuvan eri papista, joka oli palavasti kirjoittanut päiväkirjaansa, että kaikki juutalaiset on tapettava. On ihmisiä, jotka kuvittelevat pahaa hyväksi ja eivät koskaan koe tehneensä väärin.

Millainen yksilö minä olisin tällaisessa systeemissä? Piilottelisinko kotonani vainottuja vai olisinko ilmiantaja, joka paljastaisi naapurinsa tai ystävänsä? Esittäisinkö tietämätöntä, jotta omatuntoni säilyisi kuormitta vai olisinko jopa vainoaja ja kiduttaja? Tätä minä aina kyselen itseltäni uudestaan ja uudestaan. Sillä jos suurin osa ihmisistä olisi hyviä aina, ei tällaisia systeemejä ehkä edes pääsisi syntymään. Noin 200 000 Liettuan juutalaista kuoli vainoissa ja myöhemmin noin 70 000 neuvostovaltaa vastustanutta kuoli työleireillä ja vankiloissa. Missä ovat ne ihmiset, joista suurin osa on sydämeltään hyviä?

Hitlerin ja Stalinin vainoja on tutkittu valtavasti tämän seikan selvittämiseksi. Mitä ihmisille tapahtui, miksi tämä oli mahdollista ja miten sen voisi estää tapahtumasta uudelleen? Oppaamme totesi lakonisesti, että älä koskaan sano ei koskaan. Näin Vilnan holokaustimuseossa valokuvan jossa oli kuvattuna erään juutalaismiehen omalla verellään seinään kirjoittama teksti ennen hänen kuolemaansa. Siinä luki juutalaiset kostavat. Vaikka tämä juutalaismies ja miehen kirjoittama teksti eivät liity nykytilanteeseen mitenkään, mietin silti Israelin ja Palestiinan tulehtuneita välejä ja ihmisen hyvää sydäntä.

Vaikka nyt on rauhallista kulkea Vilnan kaduilla, ovat kansanmurhat totta myös tänään. Liettuassa on tällä hetkellä enää vain maailman korkein itsemurhatilasto.

Nanna H.