On ihan ok olla hullu
Minua on koeteltu: viikon sisään sama ihminen on kaksi kertaa hakkunut minut puhelimessa lyttyyn. Olen kuulemma huono työssäni, osaamaton ja minun sietäisi saada potkut (ei ole sentään työyhteisöstäni tämä ihminen). Samaan viikkoon mahtui kohtaaminen taloni yleismiesjantusen kanssa, joka kurkku suorana huusi minulle, että olen tyhmä. Tyhmyyteni johtui siitä, että lukeudun ryhmään koiranomistajat, ja hän 16 vuotta koirankusta kaduilta suihkuteltuaan on leimannut kokonaisen ihmisryhmän. Läheiseni ovat romahdelleet ja olleet vaikeissa elämäntilanteissa. Itse aloitin neljä viikkoa sitten uudessa duunissa, ja vaikka uusi työ on mahtavaa, niin onhan se stressaavaakin opetella kaikkea uutta.
Minä en ole mikään lempeä, kärsivällinen ja lämmin luonne. Provosoidun helposti, lohdutan läheisiäni ongelmineen tokaisemalla ”get over it”, ja menetän malttini kaiken uuden opettelun äärellä. Mutta viime aikoina olen ollut viileä kuin viilipytty. Puhelinräyhääjän huolen kuuntelin, pahoittelin hänen kokemaansa vääryyttä ja lupasin tehdä voitavani korjatakseni tilannetta hänen kannaltaan. Jantuselta kysyin asiallisesti, että onko hän omasta mielestään koirankusiasiaa edistävä, jos haukkuu minut päin naamaa tyhmäksi (hänen mielestään oli). Läheiseni ovat saaneet empatiaa, kuulevaa korvaa, halauksia ja tsemppausta huoltensa keskellä. Olen takonut uusia töitä kärsivällisesti, vaikka välillä pienen, mitättömän asian tekemiseen on mennyt neljä tuntia, koska en vain ole sitä aiemmin tehnyt.
Nyt minä voisin romahtaa.
Mutta en aio, minulla on parempaakin tekemistä. Sen sijaan, saatan karsia taas vähän kilteyttäni, johon hetkeksi hairahduin, jos nämä koettelemukset tästä vielä jatkuvat tälläkin viikolla. Saatan olla taas se oudokki introvertti, joka lymyilee nurkassaan ja murahtelee vastaantulijoille jotain epämääräistä. Saatan itsekseni huutaa ja sadatella, kun en osaa uusia asioita HETI. Saatan vaikuttaa välinpitämättömältä läheisteni murheiden suhteen. Minun ei travitse aina olla kiltti, nöyrä, hyväkäytöksinen ja saatavilla, sillä…
”…Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.” (Ps. 69:6)