Onko minulla sittenkin jotain liikaa?

Mitä jos minulla ei olisi jotain viidestä aististani? Mitä jos minulla ei olisi jalkoja? Miten maailmani hahmottuisi, jos tapaturmaisesti menettäisin jotain, mitä minulla nyt on, saatika että en olisi edes menettänyt mitään, vaan syntynyt muunlaisena?

Olen ollut viimeisen puolen vuoden aikana paljon tekemisissä viittomakielen kanssa, sillä olin mukana projektissa, jossa tehtiin kirkon viittomakielinen sivusto. Sen myötä olen ollut onnellisesti pakotettu ajattelemaan maailmaa kuuron näkökulmasta, hyvin pientä osaa siitä, mutta kuitenkin. Se on saanut minut ajattelemaan myös kaikenlaista muuta etuoikeutettua asemaani, joka minulla on sen kautta, että kaikki viisi aistiani pelaavat kuten keskivertoihmisellä pelaa, ja samoin pelaa fysiikka. Kuulun aisti- ja liikuntakykyenemmistöön.

Sivustoa tehdessä oli monta kiehtovaa haastetta kuten kaikkien videoiden tekeminen ja niiden saaminen sivustolle tarpeeksi kevyesti, mutta eniten minulle henkilökohtaisesti antoi sen pohtiminen, miten viittomakielinen hahmottaa verkkosivut ja maailmaa yleensä. Miten syntymästä kuuro kasvaa tähän maailmaan, kun pääosassa ovat näkö- ja tuntoaisti? Pienestä asti asiat saavat nimen viittomien kautta, ja ne näyttäytyvät visuaalisina ja kosketettavina. Se ei kielellisesti rakennu samalla tavalla kuin minun maailmani, tai niin arvelen.

Ei voi sanoa, että kuuloaisti puuttuu – tai puuttuu vain kuulevan näkökulmasta. Kuuron näkökulmasta häneltä ei välttämättä puutu mitään, siihen hän on syntynyt, sellaisena hän on hän. Tai jos sanoisin, että häneltä puuttuu jotain, hän voisi yhtä perustellusti sanoa, että minulla on jotain ylimääräistä. Tässä maailmassa enemmistöt usein määrittelevät ”puuttumiset” ja mitä ”kuuluu olla”. Se tuntuu minusta epäreilulta, ei se auta toisen ihmisen kohtaamisessa, jos ajattelee, että toisen kuuluu olla jotain.

Kun maailma alkaa normittua enemmistön kautta, kuulee sellaisia kommentteja kuin ”osaavathan kuurot lukea, ei ne sokeita ole, mihin ne omaa sivustoa tarttee?”. Tuollainen kommentti tietysti voi olla ihan aitoa, pahaa tahtomatonta ihmettelyä, mutta usein se tulee vihamielisesti ikään kuin sanoen ”opetelkaa tekemään asiat minun tavallani tai olkaa ilman”. Etuoikeutetun enemmistön pitäisi olla viisaampi.

Toisen ihmisen maailmaan sukeltaminen on jännittävää. Se on ainakin minulle usein myös turhauttavaa, kun ei ymmärrä, ei hahmota asioita niin nopeasti kuin on tottunut. Mutta se on sen kaiken turhautumisen ja vaivan arvoista. Matka lähemmäksi toista ihmistä ei ole turha.