Osta kipu kauemmas!
Lilyn etusivulla oli blogi, josta vapaasti suomentaen lainasin postaukseni otsikon. Alkuperäinen teksti kuului: Shop the pain away!
Shop the pain away! Osta kipu kauemmas! Osta tuska pois! Tuo lause on kuin irvokas rukous nykyajan suurimmalle epäjumalalle, materialle. Shoppailuterapia on tuon uskonnon harjoitus, jumalanpalvelus. Ostoskeskukset sen pyhäkköjä. Uusliberaali talousideologia, opinkappaleita. Kuluttaminen on ahdistuksen hukuttamista materiaan. Tai oikeammin, kuluttaminen on yritystä hukuttaa ahdistus materiaan, yritystä rakentaa materian muuri itsen ja olemassaolon tuskan väliin. Se ei kuitenkaan tuo kuin hetkellisen helpotuksen elämän mielettömyyden ja kaiken hallitsemattomuuden edessä. Taloustieteilijä Richard Layer vertaa nykyihmisen kuluttamista riippuvuuteen. Ihminen tarvitsee koko ajan suuremman annoksen saadakseen samanveroiset kiksit eli toleranssi aineen vaikutusta kohtaan kasvaa jatkuvasti. Olen samaa mieltä sekä Layerin että kulutususkonnon suhteen myös erään toisen hepun kanssa. Karl Marx sanoo uskonnon olevan ahdistetun luontokappaleen huokaus, sydämettömän maailman sydän aivan kuten se on hengettömien olosuhteiden henki. Se on kansan oopiumia.
Toisin kuin muita huumeita niin tätä nimenomaista oopiumia yhteiskunta ei kuitenkaan paheksu tai yritä rajoittaa, päinvastoin. Kaupunkien parhaille paikoille rakennetaan yhä suurempia ostoskeskuksia. Lähes koko julkinen tila on annettu kuluttamisen uskonnollisen kuvaston eli mainosten haltuun. Mainokset luovat tarpeita, jotka eivät ole ihmisen hyvinvoinnin kannalta todellisia, joten niiden tarpeiden tyydyttäminen ei myöskään tuo todellista onnea. Päättäjät kannustavat ihmisiä kuluttamaan, jotta talouskasvu, kulutususkonnon ylijumala, ei tulisi vihaiseksi ja kääntäisi selkäänsä tälle maalle ja kansalle. Ihmisille vakuutetaan, että heillä on oikeus kaikkeen, mitä he haluavat. Näin ei ole. Vaikka kuluttava ihminen itse harvemmin kuolee huumeeseensa, koko ihmiskunta tulee niin tekemään. Maailman ylikulutuspäivä tuli vastaan tänä vuonna taas edellistä vuotta aiemmin. Elämme joka hetki yli maapallon luonnonvarojen. Tilanteesta kärsivät eniten ne, jotka voivat siihen vähiten vaikuttaa: muu luomakunta, kehitysmaiden ihmiset ja tulevat sukupolvet.
Mutta ei kuluttava ihminenkään tilanteesta nauti. Tutkija Frank Martela kirjoittaa kolumnissaan Perustavien tarpeiden yhteiskunta on hyvinvoiva:
Kuten muissakin länsimaissa, Suomessa keskeisten hyvinvointimittareiden kasvu on pysähtynyt jo muutama vuosikymmen sitten. Talouden kasvu ja materiaalisen hyvinvoinnin lisääntyminen eivät enää paranna kansalaisten elämänlaatua. Se polku on kuljettu loppuun.
Myös Martela vertauttaa talouspuheen ja uskonnollisen retoriikan. Hän julistaa, että on aika lopettaa väärän jumalan palvonta ja palauttaa talouskasvu pelkäksi välinearvoksi. Sen välineen arvo hyvinvoinnin tuottamisessa on erittäin kyseenalainen.
Ihminen kuluttaa paitsi pitääkseen ahdistuksen loitolla ja saadakseen mielihyvää, myös taatakseen itselleen statuksen, ollakseen jotakin. Martela toteaa, että vaikka ihmiset kysyttäessä korostavat läheisten ihmisten, terveyden ja turvallisten elinolojen merkitystä hyvinvoinnilleen he käyttävät aikansa tienatakseen rahaa isompaan asuntoon, uuteen autoon tai muuhun statussymboliin, jolla ei ole mitään tekemistä elämänlaadun parantamisen kanssa. Ihmisten tyytyväisyys ei ole kiinni materiaalisista seikoista itsestään – joiden suhteen heidän elämänsä on jatkuvasti paisunut – vaan vertailusta toisiin ihmisiin, hän sanoo. Tämä taas on kestämätön tie kahdestakin eri syystä. Ensinnäkin, aina on joku, jonka elämä näyttää vielä paremmalta. Tällä tiellä ei voi siis koskaan saavuttaa päämäärää, taivasta. Toiseksi, tie on kestämätön sanan kirjaimellisessa merkityksessä, sillä kuten todettua, maapallo ei kestä meidän tämänhetkistä askellustamme.
Jeesus Nasaretilainen totesi aiheeseen liittyen, että missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi ja että kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa. Jos ajatellaan, niin kuin nyt vaikka kirkossa ajatellaan, että Jumalan palvelu on ihmisten palvelua, niin Jeesuksen sanat tulevat lähelle Martelan, Layerin, degrowth-liikkeen ja kumppaneiden vaihtoehtoista talouspuhetta. Jos ihminen tavoittelee rahaa, materiaa ja asemaa, hän väistämättä joko tiedostaen talloo tai tiedostamattaan ohittaa toisten ihmisten (ja myös oman itsensä) perustavanlaatuiset tarpeet.
(Suosittelen lukemaan sekä Martelan tekstin että Jeesuksen Vuorisaarnan kokonaan mikäli ihmistä kunnioittava talouspuhe kiinnostaa.)
– Mirka Maaria
Kuvat: Mirka Seppälä