Pääsiäsloma ranskalaisittain

Mä lähdin pääsiäislomalle Ranskaan. Ennen kuin tarvii olla kamalan kateellinen voin kertoa, että matkustaessa iskenyt vatsatauti ja halpojen lentolippujen pitkä lay-over oli pahin matkustuspainajainen ikinä. Huomasin, että lentokoneessa ja lentokentillä on hirvittävän vähän paikkoja joihin oksentaa etenkin kun pitää huolehtia samalla vauvasta sekä 6-vuotiaasta.

Kirja, joka on puhuttanut myös Lilyssä (ainakin täällä) on Pamela Druckermanin Bringing up Bébé . Siinä kerrotaan miten ranskalaislapset osaavat käyttäytyä, eivätkä heidän vanhempansa elä lasten ehdoilla.  Ranskalaisvanhempua seuranneena useimmiten olen ajatellut heidän olevan varsin tylyjä suomalaisesta näkökulmasta. Toisaalta olen hävennyt omaa jälkikasvua, joka väsyy vartissa istumaan illallispöydässä ja nyrpistelee kaikelle uudelle ruualle. Ehkä ranskalaisilta olisi jotain opittavaa? 

Verkossa nousee iso hälinä aina silloin, kuin joku kasvattaa lapsiaan eri tavalla kuin muut. Edellinen kasvatukseen liittynyt isompi kirjallinen kohu oli  kiinalaisista kasvatusmetodeita valoittava Amy Chuan Tiikeriäidin taistelulaulu (Siltala 2011) (Hannan arvioon tästä). Kirja sai lähinnä kauhistuneen vastaanoton kaikkialla netissä. 

En tiedä jaksanko lukea kasvatusoppaita lomalla. Pääsiäiseen voisi sopia Philip Pullmanin: Rehti mies Jeesus ja kiero mieli Kristus (Tammi 2012), joka leikkii ajatuksella Jeesuksen kaksoisveljestä. Vaihtoehtoisen pääsiäsitarinan tarjoilee myös  Jose Saramagon  Jeesuksen Kristuksen evankeliumi (Tammi 1998).   Kumpikaan kirjailijoista ei ole saavuttanut suurta suosiota etenkään katolisen kirkon taholta. Mikäli haluat olla erityisen radikaali, voit lukea klassikkokirjaa, joka suurella todennäköisyydellä löytyy jo hyllystäsi. Raamatussa jokaisen evankeliumin lopulta  löytyy se ihan aito pääsiäiskertomus.

Olen kirjoitellut samoja ajatelmia myös täällä.