Samaan aikaan toisaalla

 

 Olen katsomassa muumeja. Eihän tilaisuutta voinut jättää käyttämättä, kun muumit ja Benny Törnroos tulivat ihan naapuriin esiintymään, meidän kylälle. Ja onhan tyttäreni todellinen muumifani.

Täällä soi muumihumppa. Tyttäreni on haltioissaan kun Nipsu ja Pikku Myy tulevat yleisön joukkoon tanssimaan ”Äiti ne tuli tänne”. Silmät loistavat. Elämä olisi täydellistä, jos vain vielä pääsisi halaamaan Muumimammaa. Mamman halauksessa on taikaa.

Tyttäreni hyppiessä pomppulinnassa ehdin karata nettiin ja tiedän, että ainakin kymmnen gazalaista on taas kuollut ja 30 haavoittunut, kun israelilaisten ampuma ohjus osui YK:n hätäsuojana pitämään kouluun. Iskun aikaan gazalaiset olivat jonottamassa ruokaa koulun edustalla. Täällä me jonotamme jätskiä ja kahvia.

Muumihumppa jatkuu ja Muumimammalla on nyt syntymäpäivä.  Ja nyt me sadat ihmiset laulamme hänelle onnittelulaulun.  En tiedä näistä muista juhlijoista mitään, en tunne heitä, mutta koen absurdia yhteenkuuluvuutta laulaessani heidän kanssaan Muumimammalle. En tiedä tietävätkö he Gazan tämänpäivän iskuista, en tiedän heidän murheistaan ja iloistaan.

Kotimatkalla pulahdamme vielä lämpimään järveen. Se on kuin linnunmaitoa. Hetken elämä on kuin satua, kuin Muumimaailma, jossa jokaisen vapautta olla oma itsensä vaalitaan.

Kotona teen  Kuka muumihahmo olisit- testin. Olisin Hattivatti. Ainakin tänään. Perustelut: ”Viihdyt hyvin ihmisjoukoissa ja paikallaanolo tekee sinut levottomaksi. Et tiedä mitään parempaa kuin kulkea kohti taivaanrantaa – ja perille päästyäsi jatkaa matkaasi yhä pidemmälle. Ukonilmalla sinusta tulee varsin sähköinen. Olet itsekin melkoinen mysteeri.”

Hihittelen hetken testin tulokselle.  Karkaan uutissivuille, enää hihittele.

Maailma on niin täynnä erilaisia maailmoja. Minun omakin maailmani pitää yhden päivän sisällä niin erilaisia maailmoja. Jotain tairttis tehdä, ei vain lukea uutisia ja kauhistella. Täällä voi lahjoittaa rahaa Gazan ja Israelin konfliktin siviileille ja täällä.

Lapseni saa silti rauhassa  vielä tanssia muumihumppaa ja olla autuaan tietämätön kaikesta, mitä maailma pitää sisällään. Vielä hetken se onnistuu. Ajattelen ettei perusturvan kasvattamiseen tarvita sotatietoa. Muumit riittävät vielä.

Muumit eivät anna vastauksia, vaan enemmänkin kysyvät elämän mieltä. Minäkin jään hattivattina kyselemään elämän mieltä. Sodan mieltä en ymmärrä.

 

– Minna T.

muumit kaikki.jpg

 

 

 

Kulttuuri Kirjat Musiikki Uutiset ja yhteiskunta

Aikuisten leiri olisi kiva

Blogi aikuisten leiri.jpg

Olin juuri perheleirillä työn merkeissä. Ihana oli huomata, että sitä voi helposti ystävystyä lyhyessä ajassa uusiin ihmisiin näin työikäisenäkin. Kun tullaan yhteisen pöydän ääreen jakamaan aterioita ja ajatuksia, pieni alkukin on jo paljon. Naapurista voi tulla tuttu ja ehkä jopa ystävä.

Tuntuisi siltä, että leirit sopisivat aikuisillekin. Vaikka onhan niissä työläyttä, mukavuusrajojen ylittämistä, tottumuksista tinkimistä, liikaa leivän syömistä jne. Aloin miettiä, että miksi nämä leirikokemukset jäävät yleensä vain nuoruuteen. Aikuiset voivat ihan yhtä lailla saada yhteen tulemisesta ja kokemusten jakamisesta paljon. Ja uimisesta, saunomisesta, liikunnasta, hassuttelusta, hartauksista, yhteisestä hiljaisuudesta, vaahtokarkin paistamisesta. Varsinkin jos lastenhoitokin on järjestetty.

 Itse olisin kiinnostunut leiristä, jossa saisi keskustella ihmisen arkea koskettavista aiheista, joita vaikka Lilyn blogeissakin käsitellään. Parisuhde, yksinäisyys, vanhemmuuteen kasvaminen, itsetuntemus, esimerkiksi. Leirit myös synnyttävät ja vahvistavat yhteisöllisyyttä.

Perheellisille ja parisuhteellisille leirejä on jo aika paljon. Ihan vain aikuisikäisille suunnattuja leirejä järjestetään seurakunnissa ja järjestöissä jonkin verran. Enemmänkin voisi olla.

Lähtisitkö itse leirille, sinä rippikouluiän jo kauan sitten ylittänyt? Tai onko kokemuksia, positiivisia tai negatiivisia?

Minä sain taas korvani taakse idean!

-Katja-Maaria

Suhteet Oma elämä Työ Ajattelin tänään