Karaoketunteet

 

Hesarissa oli jokin aika sitten Heikki Aittokosken kolumni Tis is Finland män. Kirjoitus nauratti minua kovasti. Siinä kuvattiin rallienglanniksi kirjoitettuna suomalaisen miehen elämää. Tapahtui elämässä kuinka suuria suruja tahansa, kolumnin suomalainen mies kuittasi tilanteet pysymällä lujana: not shou emousshiöns.

Viime viikolla olin karaokebaarissa. En tavallisesti käy karaokebaarissa ja minusta oli jännittävää tarkkailla ympäristöä siellä. Pyöreässä baarissa oli paljon pöytiä ja pöydissä istui miehiä yksin, kaksin tai kolmestaan. Näillä paikallisilla karaokekuninkailla ei ollut naisia pöydissään. He istuivat hiljaa. Eivät liiemmin puhuneet toisilleen. Hakivat uuden kaljan ja taas uuden kaljan ja hiljaisuuden vallitessa he odottelivat lauluvuoroaan estradilla. Oli tultu laulamaan, ei rupattelemaan.

Sitten karaokekuninkaat esittivät lauluja särkyneestä sydämestä, naisista jotka lähtivät, naisista joita kaivataan, unelmista jotka eivät toteutuneet. Kuinka paljon meillä on laulujakin sanoittamaan tuota sanomatonta tuskaa. Eräs mies oli esittänyt monta laulua illan aikana. Viimeinen laulu jonka häneltä kuulin ennen lähtöäni oli Yön Poika. Voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan, kunpa oppisit ajattelemaan.

Netin perhe – ja parisuhdepalstoilta löytyi lukusia keskustelunaloituksia, joissa naiset hakevat tukea ja neuvoja, kun puoliso ei näytä tunteitaan, ei hellyyttä, ei rakkautta, surua ja itkua. Ja kun asian yrittää ottaa puheeksi, mies lähtee pois. Telkkaria katsotaan sohvan eri nurkissa. Sanonta aiheesta on kaikille tuttu, suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Eräässä keskusteluketjussa nainen kirjoitti, että älkää ehdottako minulle neuvoksi tähän tilanteeseen eroa. Minä rakastan puhumatonta miestäni.

Parisuhdeterapeutti kehotti etsimään rakkauden tunteita miehen toiminnasta. Se on rakkautta, kun kauppakassit kannetaan eteiseen, kun pihatie hiekoitetaan talvella, kun on tuotu vähin äänin kaupasta jäätelöä ja sujautettu se pakastelokeroon. Miehiä on monenlaisia. Toiset puhuvat, itkevät kun itkettää. Karaokekuningas ei ollut ostanut jäätelöä lähikaupasta naiselleen pakastelokeroon. Hän lauloi mitä kuuluu Marja-Leena, minä juomaan ratkenneena olen yksinäinen ja onneton.

Nanna H.

Suhteet Rakkaus Mieli Musiikki

Kevätvaloa ja -varjoja

PicMonkey Collage.jpg

Olisin ottanut näistä puista kuvan kevätasussa mutta ne on kaadettu pois

Kukahan viisas on joskus päättänyt että koulujen kesäloma on nimenomaan kesällä? Toivottavasti jokainen teistä on joskus saanut kokea sitä kesäloman odotusta, se on hieno ja kutkuttava tunne. Viimeisten viikkojen levottomuus pulpetissa auringonvalon tunkeutuessa luokkaan ja välitunnit, jolloin ei tarvitse takkia, ja jotka tuntuvat koko ajan lyhemmiltä.

Kevääseen liittyy monenlaisia ajatuksia ja ilmiöitä. Jotkut rakastuvat hulluna ja jotkut masentuvat tai vaipuvat syvemmälle alakulossaan. Toiset virkistyvät ja rohkaistuvat uusiin suunnitelmiin ja toiset saavat allergiakohtauksia ja viikkojen pituisia flunssakierteitä.

Vuodenajat ovat minulle tärkeitä. Ne auttavat paljon elämän rytmittämisessä, tulevan kaavailussa ja taaksejääneen tarkastelussa. Ne ovat toisinaan merkittäviä ja toisinaan huomaamattomampia taitekohtia, joissa toisia asioita voi ehkä helpommin jättää taakseen ja toisia ottaa mukaan. Ensi vuonna sitten, viime kesänä, ysin keväällä, rippikoulukesänä, abivuonna, työtalvena, kesälomalla.

Kevät ja luonnon uudelleenherääminen voi symbolisoida lukemattomia määriä asioita. Luomisen juhlaa on minusta aina tähän aikaan virsikirjan kaunein virsi. Sen lisäksi olen kuunnellut covereita Yesterdaysta. Nyt lemppareitani ovat Walk off the Earthin ja Gleen versiot

Tänäkin vuonna rakastan keväässä lehtien ensimmäistä vihreää ja lämmittävää aurinkoa. Voisin viettää päiväni ulkoillen mutta illalla särkee päätä ja pimeät tunnit eivät riitä kunnon yöuniin. Aamuaurinko valvottaa ja nyt valoisat illat korostavat itsenäisyyden sijaan yksinäisyyttä.

Viime aikoina minun on ollut vaikeampaa muistaa uuden mahdollisuuden ja elämän etenemisen tosiasia. Kuukausi meni jälkeenpäin katsottuna hurjassa tahdissa, aikamoisen työmäärän, valtavan huolen ja epävarmuuden ja luottamuksen kanssa tasapainoillessa. Nyt olen tarvinnut enemmän lepoa ja kaivannut ihmisiä lähelle. Viime viikonlopun jälkeen on taas askeleen helpompi pyytää apua, olla ja jatkaa itsensä kanssa. Ihmiset sen tekivät. Teitä tarvitsen edelleen.

-Juudit

Suhteet Oma elämä Hyvä olo