Minä kaipasin lämpöä,
valoisaa katsetta.
Olet kylmä, mutta niin kaunis.
Halusin kellua kanssasi
auringon lämmössä laineilla,
mutta itkit kylmiä kyyneleitä
enkä nähnyt niiden loppua.
Olit mielessäni utuinen kuva,
herkullinen ja maistuva.
Sitten ymmärsin
tietäväni sinusta vain nimen.
Sinä olet yhdessä päivässä
koko elämä,
kuin sadepisarassa auringonlaskun kuva.
Kaipaan seuraavaa tapaamistamme epämääräisin odotuksin,
elämäni juhannus.
-Katja-Maaria
Metron uutisesta tuli mieleeni Ranskan kotini lähellä tapahtunut murtoaalto. Vauraan pariisilaislähiön moniin taloihin murtauduttiin. Ryöstösaaliit olivat lähinnä pakastimesta vietyä ruokaa. Poliisi löysi tekijät, alaikäiset pojat, läheiselle joutomaalle pystytetystä leiristä. Eräästä talosta varastetut sohvatyynyt olivat vanhan ja kipeän isoäidin pyllyn alla. Ruoka oli jo syöty.
Samana päivänä Metron uutisen kanssa luin Hesarin uutisen, joka kertoi suomalaisten pörssiyhtiöiden johtajien palkkojen nousseen yli kolminkertaiseen tahtiin keskimääräiseen palkansaajaan nähden. Mietin, kuka on lopulta varas. Voiko olla tärkeämpää syytä varastaa kuin sairas mummo, kurniva vatsa tai ripille pääsevä pikkuveli? Mikä on parempaa varastettavaa kuin sohvatyyny, jäinen paisti tai Jeesus-patsas? Kaikki sympatiani ryöstön kohteeksi joutuneella kirpparin omistajalle, mutta voi kuinka paljon toivoisin voivani lahjoittaa Jeesuksen varkaalle, jotta hän voisi antaa sen veljelleen.
– Mirka Maaria
Jeesus vastasi heille: ”Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin.” (Luuk 3:11)
