Kastoin tänään lapsen. Hän oli suloinen ja ihana. Vanhemmat olivat hänestä onnellisia. Minäkin olen. Hän on odotettu pikkuprinessa. Kirkkovuodessa teemana on tänään Salattu Jumala. Tänään kysyn Sinulta Salattu Jumala, miksi toiset saavat lapsia ja toiset eivät. Ja kysyn, miksi toiset osaavat olla hyviä vanhempia ja toiset eivät osaa antaa turvaa edes itselleen.

Eilen vihin pariskunnan avioliittoon. Niin, siellä myös oli ilmassa onnea ja iloa. Rakkautta. Kysyn Sinulta Salattu Jumala, miksi oi miksi vain toiset saavat keskinäisen onnen kestämään. Miksi toiset löytävät vain epäsopivia kumppaneita ja toiset eivät edes niitä?

Keskustelin erään kanssa, jonka terveyden toinen ihminen oli lopullisesti tuhonnut. Vahingossa toki. Elämä jatkuvan fyysisen ja psyykkisen kivun kanssa sairaseläkkeellä alle kolmikymppisena. Tämä kohtalo saa minut kysymään Sinulta Salattu Jumala, mikä lottopotti tässä piilee jossain salaisuuksien syövereissä? Jokin salaisuus ja mieli? Jokin tarkoitus täytyy kaiken takana olla. Eihän tässä muuten ole mitään mieltä.

Onni täällä vaihtelee, lauloimme tänään.  Välillä kukkasten sijaan tiellä on pelkkiä rikkaruohoja. Taivaan Isä suojelee, jatkui tuttu Ystävä Sä lapsien. Lauloimme nyökytellen ja toisiamme katsoen. Kyllä me sen tiedämme. Ja siksi toivomme ja rukoilemme, että tänään kastettu pienokainen saisi elää mahdollisimman onnellisten tähtien alla. Pidäthän Sinä Salattu Jumala huolen  hänen elämänsä onnellisista tähdistä?

Tämän päivän kirkkovuoden tekstistä:

Kun koetin perehtyä viisauteen ja tutkistella sitä työtä, jota ihminen maan päällä yötä päivää tekee saamatta untakaan silmiinsä, niin havaitsin, ettei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, sitä mitä auringon alla tapahtuu; vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä. Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä. -Saarn. 8: 16-17

– Minna T.

–