Penkkiuskontoa

Rakastan jalkapallon arvokisoja. Olen vähitellen lakannut seuraamasta kaikkia muita urheilulajeja mielessäni liian suuriksi kasvaneiden lieveilmiöiden takia. Jääkiekon seuraaminen loppui Pasi Nurmisen ilmaveiviin ja jatkuviin tappeluihin, kiinnostus hiihtoon päättyi Lahden kisoihin. Yleisurheiluun kyllästyin dopingkäryjen ja ahdasmielisen sukupuolikäsityksen vuoksi, taitoluistelua katsellessa mietin vain syömishäiriöiden yleisyyttä. Laji toisensa jälkeen on muuttunut silmissäni typeräksi tai vahingolliseksi. Ahdistun markkinoiden jylläämisestä. Siitä, että mikään ei riitä. Siitä, että urheilijoista on tullut hampaattomia lampaita, jotka eivät uskalla tai joita ei kiinnosta puuttua ilmiselviin epäkohtiin, vaikka heillä olisi siihen mahdollisuus, kun kaikki maailman kamerat on suunnattu heihin. 

 

Myös Brasilian kisoja varjostavat väkivalta ja protestit. Osa brasilialaisista vastustaa valtavaksi kasvaneita kuluja ja korruptiota. Kansa ei hyödy kisoista siinä määrin kuin on odotettu ja luvattu. Vielä ei tiedostava mieleni ole kehittänyt niin suurta inhoa ja moraalista närkästystä, että jalkapallon seuraaminen olisi muuttunut epämukavaksi. Jalkapallo on pelinä vaan niin paljon enemmän kuin pelkästään urheilua. Se on laaja ja mielenkiintoinen kulttuuri-ilmiö. Se on täynnä tarinoita, kauniita kuvioita, suuria tunteita, hienoja hiustyylejä ja uskonnollisia eleitä.

 

53036007_comp1.jpg

 

Uskonto on läsnä paitsi pelaajien ilmauksissa myös yleisessä hurmiossa. Filosofi Slavoj Zizek on sanonut lähinnä konsertteihin liittyen, että ne ovat turvallinen tapa toteuttaa hengellisyyttä ja tyydyttää jokaisessa ihmisessä olevia uskonnollisia tarpeita. Ne eivät ole sen vuoksi vain hyväksi, vaan myös välttämättömiä. Konsertin aikaansaamasta hurmoksesta ja fanittamisen tuomasta yhteenkuuluvuuden tunteesta ei seuraa kansanmurhia tai sotia, ei eriarvoistamista ja ulossulkemista (kuten ainakin välillisesti monesta maailman uskonnollisesta tai uskonnollispoliittisesta lahkosta). Penkkiurheilu tarjoaa samantapaisen kanavan. Penkkiurheilu on itsensä unohtamista ja liittymistä johonkin suurempaan. Kuulostaa uskonnolta, eikö totta?

 

getimage.aspx__1.jpg

 

I love Jesus -alushousujen ja paitojen sekä hienojen pelien lisäksi toivon pelaajilta käytöstä, joka kertoo urheilun yhdistävän, ei jakavan tai erottavan. ”Voittakaa rasismi ja ahneus”, toivottaa myös Lionel Messin maanmies, paavi Franciscus. 

 

– Mirka Maaria

 

 

Hyvinvointi Liikunta Suosittelen Uutiset ja yhteiskunta

Kuka ottaisi aikuisen syliin ennen kuin on liian myöhäistä?

n1b.jpg

Viime joulukuussa löytyi 2-vuotias Kirkkonummen Masalasta ulkona pelkissä vaipoissa. Lapsen itku oli havahduttanut ohi kulkeneen nuoren miehen. Hän oli välittömästi käärinyt lapsen takkiinsa ja alkanut puhelemaan lapselle rauhoittelevasti. Tällainen toiminta oli nuorukaiselle vaistomaista.

Aikuinen voi tuntea samanlaista hätääntymistä kuin lapsi. Samanlainen pakottava tunne tulee rintalastan taakse ja sitä ei saa pois. Ei silloin, kun joudumme vanhemmistamme eksyksiin supermarketissa. Mutta silloin kun kriisi on aikuisen ihmisen elämän kokoinen kuten esimerkiksi irtisanominen.

Tämä viikko ei ole vielä edes puolessa välissä ja olemme saaneet taas lukea useamman uutisen irtisanomisesta. Kun ihmiset kävelevät hätääntyneinä pois työpaikoiltaan, jonne ei ole paluuta, kuka ottaa heitä syliin? Osa aikuisista on oppinut piilottamaan itkun, mutta tunnetta rintalastan takana ei voi hävittää. Se ei heti näy ulkopuolisille, mutta siellä se on. Hätä.  Itku tulee ehkä kotona, kun ovet on suljettu. Hyvässä lykyssä kotona on joku, joka ottaa syliin. Mutta sanoisiko kukaan toimittajalle, että hätääntyneen aikuisen nähtyäni oli vain luonnollista, että käärin hänet takkiini ja otin hänet syliin.

Jos itkevää lasta ei oteta syliin ja lohduteta, kun hän on satuttanut itsensä tai pelkää, tästä voi olla haittaa hänen kehitykselleen. Vaikka itkevä ja pelokas lapsi olisi vieras, meistä moni kokee luonnollisena lohduttaa. Itsetunto kehittyy vielä aikuisenakin. Mutta moni kokee vieraana jopa tutun aikuisen halaamisen.  Laiminlyödystä lapsesta voi kasvaa epävarma ja vihainen aikuinen. Minkälainen joukko kasvaa laiminlyödyistä aikuisista?

Jos irtisanomisista puhutaan, on Kreikassa nuorisotyöttömyys liki 58 %. Ainoana Euroopassa on Kreikassa parlamenttiin noussut myös natsipuolue. Näin kommentoi muuan kreikkalainen mies toimittajalle:

– Ketä kiinnostaa, jos kuusi miljoonaa juutalaista tuhottiin? En minä välitä, jos heistä tehtiin saippuaa. Minä välitän vain menettämistäni palkoista, loputtomista veroista, joita joudun maksamaan, niistä rikollisista, jotka tätä maata johtavat ja vihasta, jota kannan sisälläni. Iltalehti 10.6.2014

Nanna H.

Kuva: Tove Jansson, kirjasta Kuka lohduttaisi Nyytiä?

Suhteet Oma elämä Mieli Uutiset ja yhteiskunta