Facebookissa leviää kiitollisuushaaste. Sanana kauhea, ajatuksena ahdistava, ajattelen. Pakotettu kiitollisuus peittää alleen tärkeitä viestejä. Viestejä, joilla ihminen yrittää kertoa itselleen, mitä tarvitsee ja kaipaa. 

Toki ymmärrän haasteen idean. On hyvä välillä kääntää katse elämän aurinkoläikkiin.  

Huolimatta kategorisesta vastustuksesta haastetta kohtaan minun on helppo vastata siihen. Se on helppoa, kun lempeä kesä on alussa ja minä asun henkilökohtaisessa paratiisissani. 

Olen kiitollinen ihmeellisestä koirasta ja ihmeellisistä ihmisistä lähelläni, pienestä kesäkodista ja luonnosta kesäkodin lähellä. 

Olen kiitollinen pettymyksistä, sillä pettymys kertoo aina myös toivosta. Ilman toivoa ihminen ei pety, mutta ilman toivoa hän ei myöskään elä. 

Mirka Maaria