Deodorantti, avioero ja muita parisuhteisiin vaikuttavia tekijöitä

IMG_2501.JPG

 

Lukion biologian opettajani mukaan avioerotilastot ovat hajuvesien ja deodoranttien syytä. Ihmisen parinvalinta menisi luonnollisesti ominaishajujen kautta niin että ihminen ihastuu mahdollisimman erilaiseen hajuun, ja haju taas perustuu geenieroihin ja näin syntyy mahdollisimman terveitä lapsia ja hienoja parisuhteita. Me typerykset sitten numeroviitosissamme ja axehuuruissamme kävelemme mahdollisesti joka päivä onnemme ohi ja ihmettelemme että miksei kotona näy ketään tai näkyy joku, josta en oikeasti tykkää. Näinkö se menee?

En minä tiedä. Olenhan minä asiasta keskustellut ehkä satojen kanssa ja ollut ihastunut suunnilleen toiseen sataan ihmisiä ja niistä yhteen ja samaan viidenneltä lukion ykköselle. Helpoksi sen pitkän ihastuksen tosin teki se, että välimatkaa oli enemmän kuin 100 kilometriä ja näin ihannekuva oli helppo pitää pystyssä ja täydentää sitä itse sopivista kohdin.

Mutta kun on ihmisiä, jotka ovat niin hyviä ja mahtavasti katsotaan melkein just samasta näkökulmasta maailmaa ja juttua riittää ja elämässä ihmeteltävää. Ja sitten on nappivalinta se, että jaetaan sitä silloin kun kohdataan ja se on riittävä se.

Naimisiin menemisen perusteet ja vaatimukset ovat muuttuneet viimeisen sadan vuoden aikana Suomessa paljon, ja ne ovat vieläkin maailmassa tosi vaihtelevia maantieteellisestä ja kulttuurisesta sijainnista riippuen, ja varmaan joistain muistakin tekijöistä.

Esimerkiksi nepalilaisessa alaluokkien oppikirjassa oli määritelty muun muassa lapsiavioliitto, järjestetty avioliitto, karkausavioliitto, varttuneiden avioliitto (kaikki yli 25-vuotiaina naimisiin menevät) ja rakkausavioliitto. Valitsepa siitä sitten mieleisesi.

Minä en ole naimisissa, mutta minulla on kyllä varmasti pitkä lista, minkälaisen ihmisen kanssa voisin mennä naimisiin. Samaan aikaan kyllä tiedän tasan tarkkaan sen, että haaveilla saa, ja onnistuakin ne listat voi, mutta ”onnistua” voi myös muilla tavoilla kuin listatuilla yksityiskohdilla.

Huvittavaa niissä ihannelistoissa on se, että niissä aika monesti huomaa kuvailevansa itseään parhaimmillaan. Itseä etsimässä?

//www.youtube.com/embed/rgKLsdVe9lo

 

-Juudit

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ystävät ja perhe

Sukunimi vaihtoon vai ei?

last_name.jpg

Romanttista? Ei minusta.

Kun on ikää 30+, alkaa Facebook-feediin ilmestyä vuosi vuodelta enemmmän ”got married” -statuksia. Yksi asia jaksaa kiinnostaa ja mietityttää minua jokaikinen kerta: miksi naiset yhä vain ottavat aviomiehensä sukunimen?

Sen lisäksi, että avioituvat heteronaiset ympärilläni ottavat miestensä nimen, asia tuli ajankohtaiseksi myös, kun yksi perheenjäseneni taannoin otti alkuperäisen sukunimensä takaisin. Asiaan ei liittynyt mitään draamaa, kahdeksan avioliittovuoden jälkeen aviomiehen sukunimestä vain puuttui se jokin, oma identiteetti, minuus, tai vähintään sillä ei ollut samaa voimantuntua kuin omalla alkuperäisellä sukunimellä. Edit: Avioliitto voi edelleen hyvin. 🙂

Minulle oma sukunimeni on vahva osa identiteettiäni, en haluaisi olla kukaan muu nimeltäni. Puolison sukunimen ottamisessa on myös vahva patriarkaatin kaiku: miehen sukunimi kertoo miehen omistajuudesta, ensin isän omaisuutta, sitten aviomiehen. Oman sukunimen pitämisestä on tullut poliittinen steitmentti minulle, en halua jatkaa patrilineaarista nimenvaihtamista.

Lisäksi sukunimenvaihtoasia on avioliitto- ja heteroasia, se koskee lähinnä heteroavioliittoja Suomessa. Rekkaripariskunnilla ja avoliittolaisilla ei ole tässä asiassa juridista oikeutta valita. Sitä myötä ei tosin historian painolastiakaan yllämainituista valtasuhteista.

Olen kuullut muun muassa seuraavia perusteluja miehen sukunimen ottamiseen:

1. On kivaa, kun on yhteinen sukunimi, myös mahdollisten lasten kanssa
Silti, miksi nainen ottaa miehen sukunimen? Miksi ei mies ota naisen sukunimeä? Miksi se on nainen, joka helpommin vaikuttaa joustavan tässä?

2. Oma sukunimi muistuttaa kurjasta lapsuudenperheestä / muu ikävä assosiaatio
Minä uskon uusien merkitysten luomiseen: jos joku on pilannut nimeni, minä otan vallan takaisin ja luon sille omalla toiminnallani ja olemisellani uuden merkityksen. Ja toisaalta, entä jos se kurja lapsuus ja nimiassosiaaiot ovat miehellä?

3. Se on perinne
Onhan se, perinne, joka minua muistuttaa vastenmielisistä asioista. Miehen sukunimen ottaminen ja sen lapsillekin periytyminen on symbolinen jäänne patriarkaalisesta kulttuurista, jossa en halua olla osana enkä siirtää eteenpäin. Mutta toisaalta, jotkut voivat tässä asiassa luoda uusia merkityksiä asialle, joka on jotenkin pilattu, kuten minä pystyisin luomaan uuden merkityksen nimelle, joka ei sinänsä muistuta minua mukavista asioista.

4. On ihanaa kuulua miehelle
No niin, kammottavaa, mutta hei, vapaa maa, ei se ole multa mitään pois!

5. Miehellä on kauniimpi tai harvinaisempi sukunimi
Esteetikkona ymmärrän erottumisen ja kauneuden motiivit, mutta ei, en silti vaihtaisi, identiteettiperustelu ja poliittinen steitmentti menevät estetiikan edelle tässä kohtaa. Ja kun tiedän vielä monta naista, joilla on ollut kauniimpi ja erikoisempi sukunimi alunperin ja silti se hemmetin miehen nimi valitaan.

Siinä syitä, joista mikään ei riitä vastaukseksi minulle. Edelleen ihmettelen, että tiedän vain kaksi miestä tuttavapiiristäni, jotka ovat ottaneet vaimonsa sukunimen. Ihmettelen myös naisia, jotka avioeron jälkeen ottavat alkuperäisen nimensä takaisin, ja sitten taas miehensä nimen, kun avioituvat uudestaan. Yhtä paljon tosin ihmettelen ihmisiä, jotka eivät ota omaa nimeään takaisin avioeron jälkeen. Niin ja sitten on vielä ne, jotka ottavat yhdessä kokonaan uuden yhteisen sukunimen. Eikä nimiasia ole yksiselitteinen rekkariperheissäkään, joissa perheensisäisen adoption jälkeen pitää päättää, kenen sukunimi lapselle annetaan, tai kolmi- ja neliapilaperheissä sama homma isyydentunnustamisen jälkeen. Sukunimiasia kulminoituukin lähinnä minun ihmettelyyni, ei oikeisiin ja vääriin valintoihin.

Kertokaa kokemuksistanne, miksi pidätte oman sukunimenne, miksi otatte kokonaan uuden sukunimen, miksi mies on ottanut vaimon sukunimen, kenen sukunimi lapselle/lapsille on annettu, ja ennen kaikkea  miksi naiset yhä ottavat miestensä sukunimen?

Hemuli

P.S. Tällä viikolla palstallamme on hääteema, käsittelemme kirjoituksissa häihin liittyviä asioita, stay tuned!

Kuva: täältä / Photo from here

Suhteet Rakkaus