avioliittokoulu
Menin naimisiin melkein 17 vuotta sitten ilman minkäänlaista opastuskurssia tai koulutusta. Jos avioliittokoulu tai kurssitus olisi ollut näppärästi tarjolla, olisimme varmasti osallistuneet. Varsinkin jos se olisi ollut edullinen tai jopa ilmainen. Olisi ollut hyvä pohtia moniakin juttuja ennakolta. Ja meitä kiinnosti pohtia toista ja itseämme, mutta kahdestaan ei tullut mieleen, mitä kaikkea tässä nyt pitäisi pohtia ja ottaa huomioon.
Sitä olisi ainakin ollut hyvä pohtia, minkälaiset parisuhteen mallit olemme saaneet. Mitä kaikkea kannamme edellisiltä sukupolvilta mukanamme? Mitkä asiat he pystyivät ratkaisemaan ja mikä kaikki voi mahdollisesti siirtyä meidän kannettavaksi. 
Katolisissa maissa on erilaisia aviolittokouluja. On pakko olla, koska avioliitto on sakramentti ja ainakin teoriassa pyhempi juttu kuin vaikka luterilaisilla. Tai niillä, jotka menevät maistraatissa naimisiin. Avioliittokoulut voivat olla kirjekurssityyppisiä tai sentyyppisiä että käydään terapeutin kanssa muutama kerta keskustelemassa. Useimmiten ne maksavat.
Nykyisin organisoin työkseni ”avioliittokoulua” Suomeen. Sellaisella nimellä työtehtävän alkuunlaittaminen tuli edeltäjäni työpöydälle kirkolliskokouksesta muutama vuosi sitten. Kirkolliskokouksen aloitteen pohjalta on syntynyt Parisuhteen Palikat hanke. Hankkeen puitteissa eri seurakunnat ja tahot voivat järjestää parisuhdeluentoja, kursseja ja tapahtumia. Mutta varsinaista pakollista avioliittokoulua moni vierastaa. Sen organisointi on haastavaa näillä leveysasteilla.
Resurssipula. Ei kai nyt niin itsestäänselvään asiaan koulua tarvita. Mitä siellä nyt sitten opiskeltaisiin? Ei työntekijöillä ole aikaa. Kuka sen järjestäisi? Eivät papit ainakaan.
Tällaisia ´kommentteja olen kuullut.
Ja toisaalta tällaisia: Se olis mahtavaa. Suomessa ihmisillä on keskimäärin kolme pitkää parisuhdetta/liittoa, eli kyllä näitä tarvittaisiin lisää. Nyt jo on noin tuhat koulutettua vapaaehtoisparia parisuhteen palikat hankkeen sisällä. He olisiva mieluusti käytettävissä kursseilla. Jonkun organisaation pitäisi vaan järjestää kurssi tai tapahtuma. Vapaaehtoiset eivät voi marssia noin vain jonkun kotiin parisuhteesta puhumaan, vaikka moni voisi niinkin tehdä.
Parisuhdetyö on minun mielestäni aivan mahtavaa. Kun saa olla todistamassa kahden ihmisen ymmärryksen lisääntymistä toista ja itseä kohtaan, voi nähdä silmiensä edessä kasvavia sydämiä, hehkulamppuja ja kyyneleitä.
Parisuhdetta voi opetella tietoisesti hoitamaan.
Ymmärrystä, hehkulamppuja ja kyyneleitä voi nähdä myös silloin kun pariskunta päätyykin eroon. Parhaimmillaan eroprosessin aikana ymmärrys lisääntyy ja muurit murtuvat. ”Näistä ja näistä syistä meidän oli niin vaikea olla yhdessä. Mahdotonta”. Erotakin voi monella tavalla.
Sama juttu parisuhteessakin: voi elää oman muurinsa sisällä tai yrittää ymmärtää paremmin.
Silloin taannoin ennen naimisiinmenoa emme näppärästi löytäneet sellaista ”opi tuntemaan paremmin kumppanisi”- kurssia. Eikä meille tullut mieleen sellaista etsiäkään.
Nykyisin monet seurakunnat järjestävät häämusiikkitapahtuman yhteydessä myös parisuhteenhoitoinfon. Laajamuotoiset avioliittokoulut eivät ole ottaneet tulta alleen. Vielä. Toivo kursseista elää.
– Minna T.
– Kuva: Minna T.
