unohdetetut

taivas_auki.jpg

Olen unohtanut monta maailmalla jylläävää kriisiä. Ei minulla ole ollut aikaa eikä motivaatiota  perehtyä kaikkeen maailman menoon tai ei siis paljon mihinkään.  Ihan surutta olen ohittanut esimerkiksi  Länsi- Saharan konfliktit. Perustelen sitä sillä, että minulla on omassa elämässäni ihan tarpeeksi pähkittävää. Omissa ja perheeni asioissa. Ja joidenkin sukulaisten ja ystävien ongelmille minulla riittää auttamishalua. Ja asiakkaiteni asioita mietin ja kannan rukouksessa.  Joskus mietin myös entisiä oppilaitani ja oppilaitospappina kohtaamiani opiskelijoita. Aika useinkin.  Kun tarkemmin mietin, kannan mielessäni itseasiasssa monia ihmisiä. Ajattelen, että se on etuoikeus saada muistaa ihmisiä. 

Mutta maailmanlaajuisen hädän edessä olen neuvoton. Siksi suljen myös korvia, en päästä kaikkea tietoisuuteeni. Kuinka monen maan asioita voi yksi pieni ihminen edes kantaa mielessään ja onko siitä mitään hyötyä? Murehtimisella en mitään enkä ketään auta. 

Uskon, että maailmanlaajuisten kriisien esilläpitö edistää keskinäistä välittämistä ja solidaarisuutta. Tietoisuus asioista edistää asioihin tarttumista. Emme saisi unohtaa. Emme maailmanlaajuista hätää. Emmekä niiiden kaikista lähimpien hätää (joskus on helpompi auttaa kauempana olevia kuin niitä, joiden kanssa elää. Niistä lähimmistä kun sattuu tietämään kaikki ärsyttävyydetkin). Rukous ei myöskään ole turhaa, sen olen kokenut. Rukous saa liikkeelle.

Viime perjantaina julkaistusta Taivas auki- rukouskirjasta löysin monta hyvää rukousta. Allaolevakin on siitä  napattu. Sen myötä toivotan teille lukijat  hyvää ja täyteläistä alkavaa viikkoa. Suostutaan kuulemaan toistemme hätää lähellä ja kaukana.

”Jumalalle

Sanotaan, olet ”rakastava Jumala”.

Miksi kuitenkin sallit kuuden ja puolen

miljoonan alle viisivuotiaan

lapsen kuoleman vuosittain nälkään,

aliravitsemuksen aiheuttamiin tauteihin

tai jopa suoranaiseen väkivaltaan?

Rukoilen sinua: armahda näitä lapsia, salli

heidän saada suurin lahja,

oikeus inhimilliseen elämään!

Jos haluat rankaista syyllisiä,

kohdista tuomiosi aikuisille

ja ennen kaikkea rikkaiden maiden

hyvinvoiville ihmisille,

jotka ovat unohtaneet keskinäisen

solidaarisuuden

ja toisista välittämisen teot.”

 

– teksti:  Minna T.

– Kuva: Minna T.

Kulttuuri Kirjat Uutiset ja yhteiskunta

Assosiaatio sanasta ”alkuperäiskansa”?

02c-kuva-2-thh-680x493.jpg

Merja Aletta Ranttila: Omakuva, 1986

 

Minun välitön assosiaationi alkuperäiskansasta on intiaanit. Ajattelen ensimmäiseksi intiaaneja, vaikka asun Rovaniemellä ja olen suomalainen! 

Opin ala-asteella Amerikan alkuperäisasukkaista (eli intiaaneista) ja heidän kokemastaan riistosta. Muistan kuulleeni myös Australian aboriginaaleista ja Grönlannin inuiiteista (joita silloin kutsuttiin eskimoiksi), heidän elintavoistaan ja oikeuksistaan. Saamelaisista – meidän kanssamme samaa maata asuvasta ja Euroopan ainoasta alkuperäiskansasta – en muista kuulleeni juuri mitään. Käsittelimme kyllä poronhoitoa, vanhaa kansanuskoa ja värikkäitä asuja, mutta halaistua sanaa ei puhuttu siitä, että saamenkieli sai virallisen kielen aseman vasta 1992 ja saamelaiset vähemmistön aseman 1995. Ei meille kerrottu valtion ja kirkon taholta tapahtuneesta vallankäytöstä, ei suomalaistamispolitiikasta. 

Kuuluisimman saamelaisen runoilijan Nils Aslak Valkeapään sanoin: 

Kertoiko sinulle yksikään, 
että asumme Saamenmaassa

Sanoiko
että tämä on Saame
tunnustitko myöskin
että tämä on meidän

Ei kai vain puhunut 
primitiivikulttuurista
yksinkertaisesta kansasta

ei kai vain sanonut
että he toivat sivistyksen.

Ei puhuttu myöskään siitä, että Suomi ei ole, ei ollut silloin kun kävin peruskoulua, eikä ole vieläkään, ratifioinut ILO:n alkuperäis- ja heimokansojen oikeuksia koskevaa yleissopimusta, joka tunnustaa alkuperäiskansojen erityiset oikeudet perinteisiin asuinalueisiinsa ja niiden luonnonvaroihin. Sopimus edellyttäisi valtioita ryhtymään erityistoimenpiteisiin muun muassa alkuperäiskansojen kulttuurin, kielen ja ympäristön suojelemiseksi.

 

Uskokaa pois, muistaisin, jos näin olisi tehty, sillä minulla on ollut fiksaatio vähemmistöjen oikeuksiin pienestä pitäen. 

 

Saamelaisten kohtalo on sama kuin alkuperäiskansojen yleismaailmallinen kohtalo. Kohtalon syinä yhdistyvät kolonialismi ja yhdenmukaisen kansan nimiin vannova nationalismi. Tämä on johtanut alkuperäiskansojen sortoon, koska alkuperäiskansoihin kuuluvat ihmiset ovat kansallisesta ihanteesta poikkeavia. Sorto on johtanut juurettomuuteen, juurettomuus omanarvontunteen laskemiseen, itsetunnon puute pahaan oloon, ahdistus alkoholismiin. Valtaväestön keskuuteen on muovautunut loukkaava stereotypia, josta Naima-Askak on hyvä esimerkki.

 

Onneksi asioissa voidaan mennä parempaan, kohtalo muuttua toiseksi. Saamelaisen kulttuurin ymmärtäminen ja arvostaminen virisi ja lähti nousuun 1970-luvulla. Myös kirkko on pyytänyt anteeksi saamelaisilta heidän alistamistaan. Jos haluat päivittää omaa kuvaasi saamelaisista, niin kulttuurin puolelta löytyy mielenkiintoista tutustuttavaa. Ihastuttavaa ja ravistelevaa saamelaisten tekemää taidetta ja kulttuuria tarjoavat muun muassa koomikkokaksikko Märät Säpikkäät, pohjoissaameksi räppäävä Ailu Valle ja kuvataiteilija Merja Aletta Ranttila. 

 

Märät Säpikkäät, olkaatte hyvät:

 

Saamelaiset säkeet -dokumentti ihanasta räppäri Ailu Vallesta, leage buorre:

https://www.youtube.com/watch?v=xsSwRAj-97M

 

– Mirka Maaria

 

ps. Saamen kansallispäivänä 6. helmikuuta Märät Säpikkäät listasivat sanomalehti Kalevassa kymmenen asiaa, jotka jokaisen pitäisi tietää saamelaisista. Esimerkiksi poroja pitävältä saamelaiselta ei tule kysyä niiden lukumäärää. Se on vähän sama kuin kysyisit, että paljonko on tilillä rahaa. 

 

 

Suhteet Oma elämä Suosittelen