unohdetetut
Olen unohtanut monta maailmalla jylläävää kriisiä. Ei minulla ole ollut aikaa eikä motivaatiota perehtyä kaikkeen maailman menoon tai ei siis paljon mihinkään. Ihan surutta olen ohittanut esimerkiksi Länsi- Saharan konfliktit. Perustelen sitä sillä, että minulla on omassa elämässäni ihan tarpeeksi pähkittävää. Omissa ja perheeni asioissa. Ja joidenkin sukulaisten ja ystävien ongelmille minulla riittää auttamishalua. Ja asiakkaiteni asioita mietin ja kannan rukouksessa. Joskus mietin myös entisiä oppilaitani ja oppilaitospappina kohtaamiani opiskelijoita. Aika useinkin. Kun tarkemmin mietin, kannan mielessäni itseasiasssa monia ihmisiä. Ajattelen, että se on etuoikeus saada muistaa ihmisiä.
Mutta maailmanlaajuisen hädän edessä olen neuvoton. Siksi suljen myös korvia, en päästä kaikkea tietoisuuteeni. Kuinka monen maan asioita voi yksi pieni ihminen edes kantaa mielessään ja onko siitä mitään hyötyä? Murehtimisella en mitään enkä ketään auta.
Uskon, että maailmanlaajuisten kriisien esilläpitö edistää keskinäistä välittämistä ja solidaarisuutta. Tietoisuus asioista edistää asioihin tarttumista. Emme saisi unohtaa. Emme maailmanlaajuista hätää. Emmekä niiiden kaikista lähimpien hätää (joskus on helpompi auttaa kauempana olevia kuin niitä, joiden kanssa elää. Niistä lähimmistä kun sattuu tietämään kaikki ärsyttävyydetkin). Rukous ei myöskään ole turhaa, sen olen kokenut. Rukous saa liikkeelle.
Viime perjantaina julkaistusta Taivas auki- rukouskirjasta löysin monta hyvää rukousta. Allaolevakin on siitä napattu. Sen myötä toivotan teille lukijat hyvää ja täyteläistä alkavaa viikkoa. Suostutaan kuulemaan toistemme hätää lähellä ja kaukana.
”Jumalalle
Sanotaan, olet ”rakastava Jumala”.
Miksi kuitenkin sallit kuuden ja puolen
miljoonan alle viisivuotiaan
lapsen kuoleman vuosittain nälkään,
aliravitsemuksen aiheuttamiin tauteihin
tai jopa suoranaiseen väkivaltaan?
Rukoilen sinua: armahda näitä lapsia, salli
heidän saada suurin lahja,
oikeus inhimilliseen elämään!
Jos haluat rankaista syyllisiä,
kohdista tuomiosi aikuisille
ja ennen kaikkea rikkaiden maiden
hyvinvoiville ihmisille,
jotka ovat unohtaneet keskinäisen
solidaarisuuden
ja toisista välittämisen teot.”
– teksti: Minna T.
– Kuva: Minna T.
