Voiko parisuhde korjata sen mikä on mennyt rikki? Vai käykö niin, että rikkinäinen ihminen ei osaa muuta kuin sabotoida parisuhdettaan?

Näitä pohdimme blogikaverini kanssa jokin aika sitten. Voiko parisuhde korjata ihmistä? Ensimmäinen reaktioni ajatukseen on varovainen toiveikkuus mutta varauksellisuus – parisuhteelle ei pidä asettaa liikaa vaatimuksia ja paineita. Niitä on valmiiksi yleensä runsaasti. Epärealistiset odotukset voivat pilata hyvänkin alun.

Omaa paranemistaan ei voi sysätä parisuhteen vastuulle. Silloin voi suhteessa ottaa myös rennommin.

Mutta kyllä, parisuhde on tärkeässä osassa paranemisprosessia. Parisuhteessa eläminen ensinnäkin paljastaa omat kipukohdat, pelot ja haavat. Ja toiseksi, parisuhde voi tarjota paljon korvaavia kokemuksia sikäli, kun suhde perustuu keskinäiseen kunnioitukseen, rakkauteen ja arvostukseen. Korjaavassa parisuhteessa on hellyyttä, läheisyyttä, anteeksiantamista, kuulluksi ja nähdyksi tulemista. Tällainen parisuhde tukee toipumisprosessia, olivatpa haavat tulleet missä elämänvaiheessa hyvänsä.

Kaikilla meistä on joku haava, se kuuluu ihmisyyteen. Joskus oma rikkinäinen kohta on itseltä aika hyvin piilossa. Sitä on oppinut väistämään ja sen kanssa osaa selvitä, kun on kuljettu samassa kehossa niin kauan. Mutta parisuhde on paikka missä tunteet saavatkin vallan ja  aiheuttavat monenlaista sotkua. Ne pulpahtelevat pintaan oudoissa asiayhteyksissä. Vesi muuttuu sameaksi ja epäselväksi. Mihin loppuu minun haavani, ja mistä alkaa toisen ihmisen persoona. Mikä on negatiivisten kokemusten tuottamaa kauhuskenaariota, mikä taas on todellisuutta ja nykyhetkeä. Totuus vapauttaa, mutta sen selvittäminen voi kestää ja vaatia työtä.

Onnekas se, jolla on puoliso, joka tukee paranemista sen sijaan että rikkoisi pahemmin. Onneksi tällainen puoliso voi olla ihan tavallinen ihminen, sitä ei ratkaise koulutus- tai tulotaso.

-Katja-Maaria

Kuvan kissapatsaan päät irtosivat matkalaukussa, sain sen mieheltäni kahdessa osassa. Nyt se on korjattu liimalla.