Löylyä
Katson tulta saunan tulipesässä. Ne ovat eri saunoissa yllättävän erilaisia. Vaikka elementtinä tuli onkin sama. Olen tähän mennessä kesää kiertänyt jo viidellä eri mökillä, nähnyt erilaisia saunoja ja tulipesiä ja ehtinyt neuvotella monta kertaa, ketkä kaikki saunovat yhdessä perheet vai naiset ja miehet erikseen vai miten. Olen pohtinut mm. sitä, voivatko 10- vuotiaat tyttö ja poika saunoa yhdessä. Päädyimme tytön äidin kanssa ehdottamaan, että saunominen tapahtuisi uikkareissa, koska uimahallien pukuhuoneissakin koululaiset ovat eri pukuhuoneissa ja näkevät toisiaan uikkareissa, ei nakuna. (Vaikeita nämä rajat, mikä on milloinkin kenellekin hyväksi).
Ystäväni vietti uuden miesystävänsä kanssa juhannusta miehen vanhempien mökillä. Ja kun he menivät saunaan, miehen isäkin tuli mukaan. Tälle perheelle oli tavallista saunoa yhdessä alasti, ystäväni ei sen sijaan ollut tottunut yhteissaunoihin, mutta suostui olemaan epämukavassa tilanteessa, koska poiskaan ei saunasta päässyt. Mikäköhän siinä olisi ollut parasta: Sanoa ääneen, ai teillä on tällainen tapa saunoa yhdessä? Minulle tämä on vähän vierasta. Tai siis paljon vierasta ja lähden nyt pukuhuoneeseen. Sen sijaan ystäväni leikki, että ei tässä mitään ja kärsi kiemurassa istuen.
Minäkään en olisi tykännyt ensi kättelyssä saunoa alasti appiukkoni kanssa. Olisi se tuntunut vieraalta. Kunnes siihen olisi ehkä tottunut.
Jokaisella on omat rajansa. Omia että toisten rajoja olisi hyvä kunnioittaa. Ja tietenkin haastaa niitä samalla. Olisinko valmis joustamaan omista rajoitteistani? Yrittämään vaikka maistaa ruokaa, josta en pidä tai tarjoamaan halausta haisevalle sukulaiselle?
Oma kommervinkkinsä tosiaan näinä kesävierailujen aikoina on se, ketä voi halata ja ketä ei. Joidenkin kanssa kohtaamiset ovat jännittävää arpapeliä tervehtimisen suhteen. Kaikenlaista sitä saakin ihminen jännittää.
Mutta minä olen nyt täällä saunassa ja katson tulta. Ja rukoilen, että tulta olisi vielä tämän blogiyhteisön loppumisen jälkeenkin. Rakkauden roihua ja uskon tulta. Ja onhan sitä. Olen varma siitä. Eihän se tuli ole meistä lähtöisin. Myötätunto on yksi eniten minulle tulta antavista elementeistä. Sitä toivon meille kaikille. Ja kiitän kaikesta myötätunnosta, jota olen saanut vastaanottaa ja jota olen saanut jakaa eteenpäin.
Btw. Lapsuuden perheestäni kukaan ei koskaan lukenut yhden yhtä blogiani. En siis tiedä mitä he ajattelevat ajatuksistani tai asioista, joita minulle on tapahtunut. Siksipä siksi luulen, että tulen toistamaan samaa levyä ja kirjoittamaan ja puhumaan kohtaamisen merkityksestä ja rohkeudesta ja ohikatsomisen tyhjyydestä ja toisen näkemisestä ja hyväksymisestä ja myötätunnon voimasta. Näitä tulen toistamaan niin kauan kuin elän. Toistolla on sitkeä sitkeä voimansa.
- Minna T.
- kuva: sama
