Kirkko ja lempifarkkuni
Lueskelin tämän viikon naistenlehtiä ja nappasin niistä sanoja ja käsitteitä, jotka eivät, yllätys yllätys, asiayhteydeltään liittyneet mitenkään kirkkoon. Koetin laajentaa tajuntaani uuden vuoden kunniaksi ja kirjoitin ne sanan “kirkko” perään. Ja näin tapahtui.
Kirkko ja catwalk
Ymmärrän aiheesta catwalk sen verran, että siinä malli kävelee kohti yleisöä, pysähtyy, pyörähtää ja kävelee pois. Ja kuvio toistuu.
Kirkossakin on messuissa omat kuviot ja pyörähdykset. Catwalkissa homman tavoitteena on esitellä muotia tyylikkäästi, kauniisti ja iskevästi. Kirkossa kuvioiden kautta ilmaistaan että ollaan kohtaamassa pyhä.
Catwalkilla vaatteet nostavat ihmisruumiin esiin eri tavoin. Kirkossa (papin) vaatteet kätkevät ihmisen pyhän suojiin ja syvyyteen.
Kirkko, rikottu ja revitty
Puutarha näyttää rikotulta ja revityltä keväällä, ennen kuin uutta kasvua alkaa näkyä. Kuolema ja uuden syntymä on koko ajan kirkon elämän keskipisteessä. Armoa on se, ettei tarvitse näytellä ehjää.
Kirkko ja ero
Kirkko on nähnyt monien jäsenten eroavan siitä. Se pysäyttää ajattelemaan. Yritinkö tarpeeksi? Yritinkö liikaa? Satutinko? Oliko elämä sitä, mitä se olisi voinut olla? Kuka minä olen, keitä me olemme? Entä huomenna?
Kirkko ja sitoutuminen
Kirkko on sitoumusten verkosto. Kaikki alkaa kasteesta. Kirkko sitoutuu jokaiseen kastettuun, koska taustalla on kirkon luottamus että Jumala on kasteessa sanonut ihmiselle “tahdon”, ja ottanut hänet yhteyteensä. Siksi kastettu saa turvata kirkkoon ja tarvita kirkkoa. Hän on perheenjäsen, häntä autetaan ja häntä palvellaan. Jokaiselle on myös tarjolla juttuja, miten voi itse palvella. Niitä tilaisuuksia voi myös luoda omasta inspiraatiostaan ja osaamisestaan käsin.
Kirkko ja lempifarkkuni
Kirkkoon pitäisi voida tulla omissa lempifarkuissa ja niissä vaatteissa, jotka ovat sinua. Parasta on se, jos saa kohdata siellä värikkäitä ihmisiä omina itsenään. Kun penkeissä istuu rastaa ja hippiä, tatskaa ja hipsteriä, minä sekä muut tavikset ynnä muutama partasuu ja hymyilevä iäkäs rouva, tunnen olevani kotona.
Katja-Maaria
