Hei Jari Sinkkonen!

Ihanaa, että meillä on kaltaisesi lasten puolestapuhuja mediassa uskottavalla statuksella. Olet taivaan lahja meidän sukupolvellemme, joka jää jumiin tänne sosiaaliseen median pauloihin ja uhkaa irrota arkitodellisuudesta.

Sinun sanomallesi on valtavasti tilausta. Toivottavasti moni nykyinen ja tuleva vanhempi kuuntelee. Vaikuttaisi siltä että kuuntelee, sinun lehtihaastattelujasi linkitellään pitkin Internettiä innokkaasti.

Olen kokenut monia ahaa-elämyksiä haastattelujesi äärellä. Pidät esillä yksinkertaisia tosiasioita, jotka ovat monelta aikuiselta hukassa. Johtuuko se siitä, että minun sukupolveni vanhemmat kasvoivat ilman Jari Sinkkosta?

Jos saan joskus lapsia, sinun ajatuksesi auttavat minua orientoitumaan. Nykyinen ”elämää ja elektroniikkaa”-todellisuus on jotakin aivan uutta, emmekä ole saaneet vanhemmiltamme mallia siihen, miten tätä elämää tulisi tällaisessa puolivirtuaalisessa maailmassa luotsata parhain päin.

Lapsetkin orientoituvat yllättävää vauhtia tähän virtuaalitodellisuuteen. Nyt sitten keskustellaan siitä, kumpi on oikeasti kehittävämpää ja kivempaa, istua pihapuussa vai pelata Angry Birdsiä. Mielipiteitä lausutaan, tutkimuksia tehdään vuosien päästä. Emmehän me vielä tiedä.

Olet käsitellyt jonkin verran tietokonepeleihin liittyvää problematiikkaa. Tarvitsisimme yhä enemmän analyyttista ja informatiivista keskustelua tietokonepeleistä ja niiden vaikutuksista. Teesit, että liikaa ei saa pelata ja että ikärajat peleissä on huomioitava, ovat ilman muuta totta ja yhdyn niihin täysin.

Nykyajan vanhempien olisi hedelmällistä ymmärtää kyseisen median eri laajoja ulottuvuuksia. On esimerkiksi syrjäkylien poikia, jotka oppivat puhumaan englantia ja luovat laajia kansainvälisiä kaveriverkostoja pelatessaan joukkuepelejä netissä Skypessä puhuen. On lapsia, jotka saavat pelimaailmassa tärkeitä onnistumisen kokemuksia myös sosiaalisesti. Tunnen ihmisen, joka lapsuuden lentokonepeleistä innostui niin, että päätyi alalle aikuisena.

On hyvä kysymys, mistä vanhemmat saisivat tietoa ja ymmärrystä tämän ilmiön käsittelyyn.

Uusia haasteita vanhemmuuteen tulee joka puolelta. Mutta yksi asia pysyy samana. Muistutat, että lapset ovat lapsia. Lapsi on erilainen olento kuin aikuinen. Lapsella on erilaiset tarpeet. Mikään ei korvaa kosketusta eikä henkistä läsnäoloa. Tuntuu siltä, että näitä asioita täytyy muistuttaa tässä ajassa ihmisille yhä uudelleen.

Tässä yksi suosikkilainaukseni sinulta:”(itsetuntoa) tukee hyvin paljon fyysinen kosketus, kaunis katsominen ja lapsen ihailu vain siksi, että kyseessä on suloinen ja ihana pieni tyttö tai poika. Eli meidän hyvän itsetunnon juuret ovat hyväksytyssä ja rakastetussa ruumiissa. Meille suomalaisille se on asia, jota tulisi opetella.”

Joskus tarvitaan lastenpsykiatrian erikoislääkäriä sanomaan ääneen se, mikä on piilotajunnassa. Ja me havahdumme että ”hei, tuohan on totta, tämä täytyy jakaa muillekin!”

-Katja-Maaria

Jari Sinkkonen (s. 27. huhtikuuta 1951 Kontiolahti) on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori. Hän on Pelastakaa Lapset ry:n ylilääkäri. Hän sai vuoden 2008 Kirkon tiedonvälityspalkinnon ja vuonna 2009 Suomen tietokirjailijat ry:n Tietokirjailijapalkinnon. Vuonna 2011 hän sai arkkiatri Risto Pelkosen palkinnon.Lähde: Wikipedia