Heippa Cheek! Päätin viime viikolla, että kirjoitan sinulle tänään. Silloin olit myynyt stadionkeikan täyteen ensimmäisenä suomalaisena artistina. Nyt olet tehnyt sen jo toistamiseen. Me olemme kovin erilaisia, sinä ja minä. Lehdet kertovat, että sinä pidät merkkivaatteista. Minä olen 80-luvulla katsellut Kanarialla silmät kiiluen collegepukua, jossa oli kaikki maailmanmerkit neonväreillä sikin sokin. Musiikkimaultani olen myös enemmän sellainen, että kuuntelen salaa Loiria ja haaveilen. Mutta siitä huolimatta sinä olet minun fanikirjeeni kohde. Sinä olet tehnyt jotakin, mitä kukaan muu ei vielä ole Suomessa koskaan tehnyt.

Kulttuuriministeri oli sitä mieltä, että musiikkisi on sontaa, Kauko Röyhkää tympii sinun olemassaolosi ja huomasin, että jopa Vauvalehden keskustelupalstalla äitejä ärsytti sinun kasvojesi ilme. Kuitenkin 80 000 ihmistä on ostanut konserttiisi lipun ja tiedän, että kaikki halukkaat eivät lippua saaneet. Minä en ymmärrä, miksi Suomessa ihmisiä jurppii, jos joku menestyy. Vaikka minä en ole menestyvä superjulkkis, niin tarkoittaako se sitä, että kukaan ei saisi olla. Vai eikö menestymisen keinot miellytä? En oikein usko siihenkään. Jos edellä mainittu Loiri olisi myynyt Stadionin täyteen, niin kaikki olisivat sanoneet, että hienoa. Sillä Loirihan on taiteilija ja kansan ikiaikaisen kärsimyksen sanoittaja. Eikö Suomessa vieläkään saa menestyä olemalla kepeä ja hauska?

Kuuntelin tänään työmatkalla hittejäsi, jotta pääsisin kunnolla tämän fanikirjeen tunnelmaan. Totta on nimittäin se, että en tunne sinulta kuin joitakin lauluja. Minä tulin hyvälle mielelle musiikistasi. Ilostuin siitä kuinka hauskasti riimittelet. Sinulla on taito olla kepeä. Vai ärsyttävätkö laulujesi aiheet sitten? Merkkivaatteet, raha, kalliit autot, kauniit naiset ja Bollinger. Eihän se monen elämää tietenkään ole, mutta mieluummin siitä kuulen työmatkalla aamuhämärissä laulun kuin lumihangesta joka kutsuu perhettä, kun isällä on kirves ja kova känni. Ja sanot kuitenkin, että laiminlyöntei ei korvaa laukut – Pradat ja Chanelit. Kiireessäkään et voi dissaa sun parasta kaveriis.

Käytät julkisuuttasi myös hyvään. Huomasin netistä, että olet omassa vanhassa koulussasi vetänyt väkivallan vastaisen projektin ja olet lähettiläänä Nuorten hyväksi kampanjassa. Tänään fanikirjeeni syy on se, että minulla on hyvä mieli menestyksestäsi. Älä anna kateellisten puheitten lannistaa. Toivottavasti löydät jouluna aikaa myös hiljaisuudelle ja perheellesi, että jaksat jatkaa.

Nanna H.